Ero sivun ”Ikoneista” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 54:
Johannes aloittaa Vanhan testamentin kirjoissa annetusta kuvakiellosta, joka kieltää tekemästä kuvaa mistään taivaassa tai maan päällä olevasta. Johanneksen mukaan kiellon tarkoitus oli, ettei palveltaisi ja kumerrattaisi luotua luojan sijasta. Kuvakielto annettiin siis epäjumalanpalvonnan takia, koska [[juutalaiset]] olivat sellaiseen taipuvaisia. Nykyään ihmiset ovat sen sijaan kuin astuneet lapsuudesta aikuisuuteen ja tietävät, mitä voidaan kuvata ja mitä ei. Näkymätöntä Jumalaa ei voi kuvata, mutta kun Jumala tuli ihmiseksi, tällöin on luonnollista tehdä tämän ihmiseksi tulleen kuva.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' I.1–8.</ref>
Tämän jälkeen Johannes käsittelee laajemmin kuvia ja kuvan teologiaa sekä kumartamista. Kuva esittää ja muistuttaa [[Alkukuva|alkukuvaa]], mutta on siitä kuitenkin erillinen eikä ole kaikessa sen kaltainen. Kuvia on useaa eri lajia: esimerkin kaltaisia kuvia, kuten Jumalan muuttumaton tahto Jumalan kuvana; vertauskuvat muuten kuvaamattomista asioista, joita myös Raamatussa esiintyy; arvoituksenomaiset varjokuvat tulevista asioista; sekä muistot erilaisista tapahtumista ja ihmeistä. Kumartaminen on alistumisen ja kunnioituksen merkki. Se voidaan jakaa palvonnan kumarrukseen, joka on varattu Jumalalle, sekä kunnioituksen kumarrukseen, joka kohdistuu esimerkiksi Jumalan ystäviin ja palvelijoihin tai paikkoihin, Jumalalle pyhitettyihin asioihin tai Jumalan asettamiin hallitsijoihin.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' I.9–14.</ref>
Johannes esittää, kuinka Vanha testamenttikin on täynnä monenlaisia kuvia, kuten Jumalan armoistuimen päällä olleet [[kerubi]]en kuvat; itse asiassa koko [[ilmestysmaja]] oli vertauskuva. Kuvaa kumarrettaessa ei kumarreta ainetta vaan aineen luojaa, joka tuli aineeksi meidän tähtemme.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' I.15–18.</ref>
| |||