Ero sivun ”Afganistanin sota” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 94:
Neuvostoliiton sotatoimien herättämä yleinen pahennus tuli selvästi esiin asian YK-käsittelyssä. Afganistanin miehitystä käsiteltiin tammikuun alussa vuonna 1980 43 maan aloitteesta YK:n turvallisuusneuvostossa. Neuvostoliitto kaatoi odotetusti veto-oikeudellaan päätöslauselmaehdotuksen, jossa vaadittiin vieraiden joukkojen vetämistä maasta. Yleiskokouksen asiaa koskeva päätöslauselmaehdotus, jossa tosin Neuvostoliittoa ei mainittu suoraan nimeltä, oli merkittävä arvovaltatappio Moskovalle. YK:n yleiskokouksen käsittelemissä asioissa oli pitkän aikaa äänestetty käytännössä niin, että länsi oli usein jäänyt äänestyksissä tappiolle sosialististen ja kolmannen maailman maiden ollessa yhteisessä rintamassa. Nyt 14. tammikuuta 1980 päätöslauselmaa kannatti 104 maata, 18 äänesti vastaan ja 18 pidättäytyi äänestyksestä.<ref>Key Resolutions of the United Nations General Assembly. Cambridge University Press, Cambridge 1997. Edited by Dietrich Rauching – Katja Wiesbrock – Martin Lailach. (KRUNGA) ES-6/2 The situation in Afghanistan and its Implications for International Peace and Security.</ref> Pidättäytyneiden maiden joukossa olivat muun muassa Varsovan liittoon kuulunut, mutta omia polkujaan kulkeva [[stalinismi|stalinistinen]] [[Romanian sosialistinen kansantasavalta|Romania]] ja suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella pysyttäytynyt puolueeton [[Suomi]] ainoana länsieurooppalaisena maana, [[Intia]], [[Nicaragua]], [[Kypros]] sekä joukko [[kolmas maailma|kolmannen maailman]] maita.<ref name="tarkka">Jukka Tarkka: ''Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990'', s. 417–419. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7.</ref>
 
Yhdysvaltain presidentti [[Jimmy Carter]] ei tyytynyt Neuvostoliiton tuomitsemiseen YK:ssa vaan ryhtyi laajoihin rankaisutoimiin. Diplomatian saralla toimenpiteisiin kuului Moskovan suurlähettilään kutsuminen kotiin. Neuvostoliittoa vastaan suunnattiin myös laajat taloudelliset pakotteet, jotka koskivat muun muassa viljan vientiä ja korkeaa teknologiaa. Moskovan kesän 1980 olympialaisia vastaan ryhdyttiin hankkimaan laajaa boikottirintamaa. Lisäksi strategisten aseiden rajoittamiseen tähdännyt [[SALT II]] –sopimus-sopimus jäi ratifioimatta Yhdysvaltain senaatissa. Pidemmällä aikavälillä Yhdysvallat heräsi vastaamaan entistä tiukemmin Neuvostoliiton asevarusteluun. Tämä asevarustelukierre imi jo muutenkin taloudellisesti pysähtyneen Neuvostoliiton voimavaroja siinä määrin, että se joudutti maan myöhempää hajoamisprosessia.<ref>Reynolds David, One World Divisible. A Global History Since 1945. Penguin Books Ltd., London 2000, s. 362-368.</ref>
 
Yhdysvaltain tuki afgaanitaistelijoille jäi Jimmy Carterin presidenttikaudella melko vaatimattomaksi. [[Ronald Reagan]]in tultua presidentiksi vuonna 1981 avun määrä kasvoi.<ref name="sergejeff2011s266">Sergejeff 2011, s. 266.</ref> Virallisesti Yhdysvallat oli kieltänyt aseellisen tukensa afgaanitaistelijoille ja toimitti heille ainoastaan neuvostovalmisteista aseistusta. Tätä saatiin ostettua Neuvostoliiton entisestä liittolaismaasta [[Egypti]]stä. Lopulta mentiin niin pitkälle, että Kiinassa ryhdyttiin valmistamaan kopioita neuvostomallisista aseista, jotka leimattiin kopioilla neuvostoliittolaista leimoista.<ref name="sergejeff2011s266"/>
 
Eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen voitiin viimeistään nyt todeta asioiden vakava tila: Varsinkin oikeisto- ja konservatiivipuolueiden taholla tiedettiin, että kylmä sota oli jäädyttänyt ilmapiirin ja liennytys oli päättynyt. [[Margaret Thatcher]]in johtama [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] konservatiivipuolue oli etulinjassa puuhaamassa pakotteita Neuvostoliitolle.<ref>Lennon Eeva, Iso-Britannia haukkarintamassa, Suomen Sosialidemokraatti 5.1.19801.</ref> Länsi-Saksan Kristillis-SosiaalisenKristillissosiaalisen Unioninunionin (CSU) puheenjohtaja [[Franz-Josef Strauss]] sai uutta puhtia suomettumispuheilleen peläten koko Euroopan kattavaa Neuvostoliiton kauko-ohjausta ja totesi: ”Euroopasta oli tulossa jonain päivänä suuri Suomi.”<ref>Suomen Sosialidemokraatti 24.1.1980, 22. Lehden käännöksessä oli tarkkaanottaen käytetty erheellisesti sanaa Suur-Suomi.</ref>
 
[[Saudi-Arabia]] reagoi neuvostomiehitykseen tarjoamalla vastarintataistelijoille merkittävää rahallista apua. Sen motiivit olivat kahdenlaiset: toisaalta haluttiin padota jumalattomana pidetyn, aggressiivisen Neuvostoliiton eteneminen, toisaalta kanavoimalla apua sunnalaisille paštuille haluttiin heikentää Iranin vaikutusvaltaa.<ref name="sergejeff2011s267">Sergejeff 2011, s. 267.</ref> Saudi-Arabiassa ajateltiin, että Neuvostoliiton seuraavana hyökkäyskohteena Afganistanin jälkeen olisi [[Iran]] ja [[Persianlahti]]. Iranista taas oli saudien mielestä tullut islamilaisen vallankumouksensa jälkeen liian suosittu ja vaikutusvaltainen šiialaisten parissa.<ref name="sergejeff2011s267"/>