Ero sivun ”Afganistanin sota” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
laitetaan systemaattisesti lyhenne PDPA esiin omakielisen lisäsi
Rivi 47:
Afganistanin tapahtumat alkoivat vyöryä eteenpäin vuonna 1973, kun entinen pääministeri, kuningas [[Mohammad Zahir Shah]]in serkku, prinssi [[Mohammed Daoud Khan]], kaappasi maassa vallan ja julisti sen tasavallaksi. Vallan kaapannut Dauoud Khan keskitti vallan itselleen. Hän toimi [[presidentti]]nä, pää-, puolustus- ja ulkoministerinä. [[Demokratia]]a ei ylläpidetty edes kulissina<ref name="sergejeff2011s252">Sergejeff 2011, s. 252.</ref>.
 
Daoud Khanin tukena kaappauksessa oli maan kommunistisen puolueen (PDPA eli HDKA) Parcham-siipi ja uuden hallituksen ministereinä oli alkuun kuusi Parchamin tukijaa.<ref>Rasanayagam, Angelo: ''Afghanistan. A Modern History''. I.B.Tauris, London, New York, 2003, s. 61</ref> Lisäksi korkeiksi virkamiehiksi nimitettiin kommunisteja. Parchamin johtohahmo [[Babrak Karmal]] piti kuitenkin etäisyyttä uuteen hallintoon.<ref name="sergejeff2011s252"/>
 
Uutta hallintoa tukivat armeija ja suurten kaupunkien väestö. Dauod Khanilla oli mielessään kunnianhimoinen ohjelma Afganistanin modernisoimiseksi. Ensiksi ryhdyttiin toteuttamaan [[maareformi]]a. Maaomaisuuden suuruudelle asetettiin yläraja ja esimerkkiä näyttääkseen Dauod Khan luopui perintömaistaan. Reaalipoliitikkona hän ei kuitenkaan halunnut suututtaa suurmaanomistajia, joten näiden menetykset korvattiin valtion varoista.<ref>Sergejeff 2011, s. 253.</ref>.
Rivi 60:
 
=== Saur-vallankumous ===
27. huhtikuuta 1978 kommunistinen PDPA aloitti vallankaappauksen Kabulissa armeijan tuella ja Daoud syöstiin vallasta ja maa julistettiin demokraattiseksi tasavallaksi.<ref name="Ai/6"/> Vallankumous tai -kaappaus on saanut nimensä tapahtumakuukauden paštunkielisestä nimestä eli saur- (suom. härkä) kuukaudesta. Vallankumous oli lyhyt ja väkivaltainen. Presidentti perheineen ja lähimpine avustajineen surmattiin ja haudattiin joukkohautaan. Vallankumouksen johdossa oli paljolti samoja henkilöitä kuin vuonna 1973, jolloin kuningas syöstiin vallasta, kuten ilmavoimien kenraali Abd-a-Quadir Dagarwal.<ref>Sergejeff 2011, s. 256.</ref> Miten paljon Neuvostoliitto ohjaili Saur- vallankumousta on edelleen epäselvää. Kreml on todennäköisesti tiennyt kommunistien suunnitelmista, mutta ei ole ohjaillut niitä. Kommunistihallinnosta Neuvostoliitto sai lopulta enemmän harmia kuin omapäisestä Daoud Khanista.<ref name="Sergejeff 2011, s. 263">Sergejeff 2011, s. 263.</ref>
 
Virallisesti vallan otti Afganistanin demokraattisen tasavallan vallankumousneuvosto, joka koostui PDPA:n keskuskomiteasta sekä korkeista upseereista. [[Nur Mohammed Taraki]] julistettiin valtionpäämieheksi. Perinteisiä arvoja ei haluttu ärsyttää ja maata luvattiin hallita ”islamin periaatteiden nimeen”. Hallituksen tiedonannot annettiin ”Jumalan nimessä”. Suurimmalle osasta kansaa uuden hallinnon periaatteet tuntuivat vierailta ja he pitivät tapahtunutta eliitin välienselvittelynä.<ref>Sergejeff 2011, s. 246.</ref>
 
Maahan tuli noin 1&nbspthinsp;000 neuvostoliittolaista neuvonantajaa. Joulukuussa 1978 maata hallitseva [[Afganistanin kansandemokraattinen puolue]] kytki maan Neuvostoliiton rakentamaan liittojärjestelmään solmimalla oman 20 vuoden mittaisen YYA-sopimuksensa Neuvostoliiton kanssa.
 
Kommunistien valta ei ollut kuitenkaan maassa varmistettu. Loppuvuodesta 1978 hylättiin valtaannousun jälkeiset varovaiset ja perinteitä kunnioittavat julkilausumat. Kaikki viittaukset islamiin lopetettiin ja tilalle otettiin kommunistinen retoriikka. Maan perinteinen trikolorilippu otettiin pois käytöstä ja tilalle otettiin neuvostotyylinen punalippu.<ref name="sergejeff2011s259">Sergejeff 2011, s. 259.</ref> Kommunistit halusivat laajentaa kannatustaan kaupungeista maaseudulle aloittamalla lukutaitokampanjan sekä radikaalin maareformin.<ref name="sergejeff2011s259"/> Heidän radikaalit, monia paikallisia perinteitä rikkovat marxilaiset reforminsa kohtasivat alusta alkaen kovaa vastustusta ja mujahideen-sissit nousivat kapinaan hallitusta vastaan. Myös armeijan yksiköitä liittyi kapinallisiin. Lisäksi kommunistit olivat sisäisesti jakautuneet kahteen ryhmittymään, jotka olivat [[Nur Muhammad Taraki]]n ja [[Hafizullah Amin]]in johtama ''Khalq'' ({{k-fi|Kansa}}) sekä [[Babrak Karmal]]in johtama ''Parcham'' ({{k-fi|Lippu}}).<ref name="isby1987s4-6"/><ref>Griffiths 1981, s. 185.</ref> Tilanteen monimutkaisuutta kuvastaa se, varsinkin Pakistan ja Saudi-Arabia olivat jo pitkin 1970-lukua kasvattaneet omaa vaikutusvaltaansa alueella tukemalla islamistisia ryhmiä, jotka olivat vastustaneet Neuvostoliittoa.<ref>[http://countrystudies.us/afghanistan/108.htm countrystudies.us] Pakistan's Support of Afghan Islamists, 1975-79 {{en}}</ref>