Ero sivun ”Afganistanin sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 105:
Suomen ulkopoliittisen johdon kommentit Afganistanin miehityksen johdosta vuoden 1980 ensimmäisinä päivinä eivät sanallakaan arvostelleet Neuvostoliiton toimintaa. Ulkoministeri [[Paavo Väyrynen|Paavo Väyrysen]] johdolla, mutta todennäköisesti alivaltiosihteeri [[Keijo Korhonen|Keijo Korhosen]] johdatuksella ulkoministeriö muotoili lausunnon, jonka mukaan Neuvostoliiton väliintulo perustui Neuvostoliiton ja Afganistanin keskinäiseen sopimukseen ja afgaanien avunpyyntöön. Suomen asenne herätti välittömästi kansainvälistä huomiota, ja muiden muassa Ison-Britannian Helsingin-suurlähettiläs kävi ulkoministeriössä esittämässä hämmästyksensä. Hänen mielestään kaikista maailman maista juuri Suomen olisi luullut huolestuvan neuvostojoukkojen tunkeutumisesta pieneen naapurimaahan. Presidentti [[Urho Kekkonen]], jolle ministerineuvos [[Viktor Vladimirov]] kävi [[Tamminiemi|Tamminiemessä]] kertomassa asiasta, totesi miehityksen saattaneen Suomen erittäin hankalaan tilanteeseen, koska Suomi ei voisi mitenkään tukea Neuvostoliiton toimia ja puolueettomanakin olisi vaikea esiintyä. Seuraavana päivänä suurlähettiläs [[Vladimir Sobolev]] kävi Kekkosen luona lupaamassa, että Neuvostoliitto vetää joukkonsa pois heti kun niiden Afganistaniin lähettämiseen johtaneet syyt olisivat poistuneet. Tähän Kekkonen sanoi olevansa tyytyväinen.<ref name="tarkka"/>
Silloinen [[Elinkeinoelämän valtuuskunta|Elinkeinoelämän valtuuskunnan]] toimitusjohtaja ja ulkopoliittinen taustavaikuttaja [[Max Jakobson]] puolusti lehtikirjoituksissaan Suomen hallituksen linjaa. Myöhemmin hän on kirjoittanut, että Suomen käyttäytyminen YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaäänestyksessä ei itse asiassa osoittanut puolueettomuutta, vaan se noudatti "geopoliittista äänestysmallia", joka oli syntynyt [[Unkarin kansannousu]]n aikoina vuonna 1956 ja josta poikkeaminen olisi voinut herättää epäluuloja Moskovassa.<ref>
[[Tampereen yliopisto]]n kansainvälisen politiikan professori [[Osmo Apunen]] kiinnitti kolumnissaan ''[[Aamulehti|Aamulehdessä]]'' huomiota siihen, että Neuvostoliiton ja Afganistanin välinen sitoumus muistutti luonteeltaan Suomen ja Neuvostoliiton välistä [[YYA-sopimus]]ta. Apusen kirjoitus herätti järkytystä ja voimakasta paheksuntaa, vaikka hän jättikin sanomatta, että YYA-sopimus voisi antaa Neuvostoliitolle Suomen suhteen samat oikeudet kuin Afganistanissa.<ref name="tarkka"/>
Rivi 135:
==Neuvostoliiton sodan loppu==
Kun [[Mihail Gorbatšov]] siirtyi vuonna 1985 Neuvostoliiton johtoon, alettiin sotaan etsiä ratkaisua. Gorbatšov ilmoitti sotilasjohdolle, että antaa näille mahdollisuuden ratkaista tilanteen sotilaallisesti, mutta ratkaisun on tapahduttava pian. Vuosina 1985–1986 neuvostojoukot ja niiden tukema Afganistanin hallituksen armeija suorittivat näyttäviä operaatioita, joilla vallattiin alueita sisseiltä. Alkoi olla kuitenkin jo selvää, että sotaa ei voi voittaa.<ref>Ravela 2011, s. 47–48.</ref> Vuonna 1987 arviolta 35 prosenttia Afganistanista oli neuvostojoukkojen ja Afganistanin hallituksen valvonnassa, 45 prosenttia oli sissiryhmittymien valvonnassa ja 20 prosenttia ei ollut käytännössä kenenkään valvomaa aluetta.<ref>Ravela 2011, s. 36.</ref>
Vuonna 1987 solmittiin ensimmäinen väliaikainen aselepo, jossa Neuvostoliiton tuen menettänyt Karmal syrjäytettiin vallasta. Uudeksi presidentiksi tuli [[Mohammed Najibullah]]. Marraskuussa 1987 Neuvostoliiton ulkoministeriön edustaja ilmoitti Neuvostoliiton tehneen "poliittisen päätöksen" joukkojensa vetämisestä Afganistanista 7–12 kuukauden kuluessa.<ref>''Mitä Missä Milloin, kansalaisen vuosikirja 1989,''s. 31. Helsinki: Otava, 1988.</ref> Vuonna 1988 YK:n avulla solmittiin Afganistanin ja sissien suurimman tukijan Pakistanin välinen sopimus sekä sopimus Neuvostoliiton joukkojen vetämisestä maasta. Vetäytyessään pois Afganistanista Neuvostoliiton joukot halusivat vaikuttaa vastustajaansa suorittamalla häirintäluontoisia kostoiskuja ballistisilla [[Scud|Scud-ohjuksilla]]. Kaksi ohjusta osui Asadabadin kaupungin torille, jolloin 300 ihmistä kuoli ja 500 haavoittui.<ref>Lappi, s. 396.</ref> Helmikuussa 1989 viimeinen neuvostosotilas poistui Afganistanista.<ref name="Zetterberg39"/> Jouluaattona 1989 Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi tuomitsi – vuoden 1939 [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotov–Ribbentrop-sopimuksen]] ja siihen liittyneen salaisen lisäpöytäkirjan ohella – neuvostojoukkojen lähettämisen Afganistaniin joulukuussa 1979.<ref>''Mitä Missä Milloin, kansalaisen vuosikirja 1991'', s. 37. Helsinki: Otava, 1990.</ref>
| |||