Versio 10. syyskuuta 2017 kello 19.10 muokkaa Iivarius (keskustelu \| muokkaukset) välityslautakunnan jäsenet, seulojat, palauttajat 18 098 muokkausta Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt Ryytteli2) ja palautettiin versio 16697066, jonka on tehnyt MiPe Merkkaus: rv ← Vanhempi muutos		Versio 6. lokakuuta 2017 kello 15.16 muokkaa kumoa 95.175.104.77 (keskustelu) →‎Inkeriläisten muutto Suomeen Uudempi muutos →
Rivi 65: Paluumuuttaja on ulkomailta Suomeen muuttava [[ulkosuomalainen]], joka on asunut Suomen rajojen ulkopuolella ja palaa takaisin Suomeen. Paluumuuttaja -käsitettä sovelletaan entisiin ja nykyisiin Suomen kansalaisiin sekä entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin oleviin inkerinsuomalaisiin.<ref name="stm.fi">{{Verkkoviite \| Osoite =http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/paluumuutt/muistio.htm \| Nimeke = Paluumuuttajien toimeentuloturvatyöryhmän muistio \| Selite =Työryhmämuistio 2001:14 \|Ajankohta =20.6.2001 \| Julkaisija =Sosiaali- ja terveysministeriö \| Viitattu = 11.8.2009}}</ref> Paluumuutto suljettiin eduskunnan päätöksellä kesällä 2011.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Koivisto+kiist%C3%A4%C3%A4+v%C3%A4itteen+KGBn+roolista+inkeril%C3%A4isten+paluumuutossa/1135263588582\| Nimeke =Koivisto kiistää väitteen KGB:n roolista inkeriläisten paluumuutossa \| Tekijä =Pekka Hakala \| Julkaisu = Hs.fi\|Viitattu = 6.2.2011}}</ref> [[Suomen tasavallan presidentti\|Presidentti]] [[Mauno Koivisto]] antoi keväällä [[1990]] julkisuudessa lausunnon, jossa hän totesi, että inkerinsuomalaisia voidaan pitää paluumuuttajina. Koiviston lausunnon motiivina pidettiin yleisesti hyvittää inkeriläisten joukkopalautusta [[Jatkosota\|Jatkosodan]] jälkeen Suomesta Neuvostoliittoon, joka oli tapahtunut vilpillisesti ja valheellisesti uskottelemalla paluusta omille kotiseuduille Inkeriin. Todellinen motiivi oli kuitenkin [[Tarton rauha]]nsopimuksessa vuonna 1920 sovittu inkeriläisten kulttuuriautonomia, joka herätti katteetonta kansallistunteen nousua Inkerissä ja jota ei voitu vallitsevissa olosuhteissa millään tapaa tukea Suomesta käsin. NLNeuvostoliitto kosti kansallistunteen nousun ryhtymällä vainoamaan ja karkottamaan inkeriläisiä Neuvostoliiton sisäosiin. Koiviston mukaan kulttuuriautonomian sopiminen oli Suomen valtiolta katteeton lupaus inkeriläisille, josta he joutuivat myöhemmin kärsimään Neuvostoliitossa, joka harjoitti alueella reuna-alue politiikkaa ja puhdisti raja-alueitaan erilaisista vähemmistökansallisuuksista. Koiviston mukaan Suomi oli Tarton rauhanneuvotteluissa hyödyntänyt Neuvosto-Venäjän väliaikaista heikkoudentilaa Puolan sotatoimien menestyessä parhaillaan.<ref>{{Verkkoviite\|osoite=http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016092422365999_uu.shtml\|nimeke=Näkökulma: Poliitikko Jari Tervo puhuu puutaheinää\|julkaisu=Iltalehti\|julkaisija=Alma Media Suomi Oy\|viitattu=25.9.2016\|tekijä=Olli Ainola\|ajankohta=25.9.2016}}</ref> Lausunnon perusteella tehtiin virkamiespäätöksiä, joiden pohjalta varsinainen paluumuutto käynnistyi. Inkerinsuomalaisten paluumuuttoon suhtauduttiin kuten paluumuuttoon yleensä, ja siksi muutto tapahtui tuolloisia maahanmuuttosäännöksiä väljästi tulkitsemalla. Inkerinsuomalaisten maahanmuutto huomioitiin ulkomaalaislakia muutettaessa vuonna [[1993]]. Suomalainen syntyperä (otettiin maahanmuuton erityiseksi kriteeriksi ulkomaalaislakiin vuonna 1996.<ref name="stm.fi" /> Myöhemmin paluumuutossa otettiin käyttöön jonotusjärjestelmä, missä alettiin edellyttää sitä, että asianomaisilla olisi suomen kielen taitoa. Nykyään paluumuuttajan tulee suorittaa inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitesti (IPAKI). Taloudellisen tilanteen Venäjällä ja Virossa parannuttua jopa puolet muuttojonossa olevista inkeriläisistä on jättäytynyt jonon ulkopuolelle.<ref>[http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Lahti2005/940102_jyrala6341.pdf http://kirjastot.diak.fi]</ref>

Ero sivun ”Inkeriläiset” versioiden välillä