Ero sivun ”Valkohäntäpeura” versioiden välillä

Suomen valkohäntäpeurakanta on saanut alkunsa [[Minnesota]]an muuttaneiden [[Amerikansuomalaiset|amerikansuomalaisten]] lahjasta entiselle kotimaalleen.<ref name="Nuorteva1989"/> Siirtolaisten maastalähdön aikoihin Suomessa ei elänyt juuri lainkaan luonnonvaraisia hirvieläimiä, sillä [[metsäpeura]]t oli metsästetty sukupuuttoon, [[hirvi]]kanta näytti olevan kokemassa saman kohtalon<ref name="Nummi88"/> eikä metsäkauris ollut vielä levittäytynyt sinne. Yhdysvalloissa sen sijaan eli useita hirvieläinlajeja, joista valkohäntäpeura oli yleisin.<ref name="Nummi88"/> Siksi Minnesotan siirtolaiset perustivat vuonna 1932 erityisen peurakomitean, jonka tavoitteeksi tuli saada valkohäntäpeurasta Suomeen uusi riistalaji.<ref name="Nummi88"/> Syksyllä 1934 komitea oli saanut hankittua laivalla tapahtuvaa kuljetusta varten kahdeksan peuranvasaa, joista puolet oli uroksia ja puolet naaraita.<ref name="Nummi88"/> Yksi uros kuitenkin kuoli jo ennen laivamatkaa, ja kaksi menehtyi laivassa.<ref name="Nummi88"/> [[Helsinki|Helsingin]] satamaan selvisi hengissä yksi uros ja neljä naarasta,<ref name="Nummi88"/> jotka 8. syyskuuta [[1934]] saapuivat perille [[Vesilahti|Vesilahden]] [[Laukon kartano]]n maille perustettuun tarhaan.<ref name="Haukkovaara91"/> Ensimmäiset suomalaiset vasat syntyivät toukokuussa 1937.<ref name="Haukkovaara91"/> Maaliskuussa 1938 peurat karkasivat aitauksestaan, eikä urosta enää saatu kiinni.<ref name="Haukkovaara91"/> Tällöin tarhassa jäljellä olleet kolme naarasta ja niiden kaksi urosvasaa päädyttiin laskemaan vapauteen.<ref name="Haukkovaara91">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.myrsky.com/vsn/#VALKOHANTAPEURA| Nimeke= Valkohäntäpeura (''Odocoileus virginianus'') {{404}}| Tekijä= Haukkovaara, Olli| Julkaisu= Valkeakosken seudun nisäkkäät. www.myrsky.com/vsn. Omakustanne| Ajankohta= 1991|Selite=[http://web.archive.org/web/20070707012928/http://www.myrsky.com/vsn/ Teos Internet Archivessa]| Viitattu= 18.11.2010 }}</ref> Kannan [[Perinnöllinen muuntelu|geneettisen perimän]] laajentamiseksi Suomeen tuotiin vielä muutamia valkohäntäpeurayksilöitä lisää vuonna 1948.<ref name="Nummi88"/> Lentokonematkalle lähti tuolloin joko kuusi tai kahdeksan yksilöä (puolet kumpaakin sukupuolta), mutta niistä 2–3 ehti kuolla ennen Laukossa tapahtunutta vapauttamista.<ref name="Nummi88"/> Kanta oli alkanut kasvaa nopeasti jo ennen tätä jatkoistutusta, sillä vuonna 1948 sen kooksi laskettiin noin sata yksilöä ja metsästyksen aloittamisvuonna 1962 tuhat yksilöä.<ref name="Nummi88"/> Metsästys ei hidastanut runsastumista, vaan vuonna 1968 peurojen määräksi arvioitiin jo neljä tuhatta.<ref name="Nuorteva1989"/> Määrä kasvoi nopeasti varsinkin 1970-luvun alussa<ref name="Nummi88"/> ja oli suurimmillaan saman vuosikymmenen lopulla, jolloin talvikannaksi arvioitiin noin 25 000 yksilöä.<ref name="Nuorteva1989"/> Valkohäntäpeurojen metsästystä alettiin tehostaa, ja siihenastisena ennätysvuonna 1980 kaadettiin lähes 15 000 yksilöä.<ref name="Nummi88"/> Tuon huippujakson jälkeen kantaa on säännöstelty metsästyksellä<ref name="Nummi88"/>; se kävi alimmillaan noin 15 000 yksilössä,<ref name="Nuorteva1989"/> mutta nyttemmin kannan on annettu kasvaa. Leviämistä rajoittaa luonnollisesti lumipeitteen paksuus<ref name="luonto-opas1994"/> ja ravinnon saatavuus, mutta maan itä- ja pohjoisosissa myös suuret yhtenäiset metsäalueet ja vesistöt<ref name="Nummi88"/>. 2000-luvulla peurakantaa on pienentänyt ilveskannnan kasvu, joka etenkin vahvoilla peura-alueilla on ollut huomattavan nopeaa. Myös peuran käyttäytymisessä on havaittu muutoksia – se ei tule niin helposti ruokintapaikoille, jonka tienoilla ilvekset odottavat – ja saalismäärät ovat osin senkin vuoksi pienentyneet.

 

 

Valkohäntäpeuran siirtämiseen mantereelta toiselle sisältyi huomaamaton riski, joka olisi voinut olla kohtalokas Suomen [[hirvi]]kannalle. Pohjois-Amerikassa valkohäntäpeura on hirvieläimillä [[Loinen (biologia)|loisivan]] ''[[Pneumostrongylus tenuis]]'' -[[Sukkulamadot|sukkulamadon]] pääisäntä.<ref name="Nummi88"/> Loinen ei ole peuroille haitallinen, sen sijaan hirvellä jo muutama yksilö riittää aiheuttamaan keskushermostoon vakavia kudosvaurioita.<ref name="Nummi88"/> Amerikassa tämä paikoitellen hyvin yleinen loinen oletettavasti vähentää hirvien määriä niillä alueilla, joilla elää paljon valkohäntäpeuroja.<ref name="Nummi88"/> Sukkulamatoja ei ole löydetty Suomesta, mahdollisesti syynä on niiden väli-isänniksi soveltuvien [[Kotilot|kotilolajien]] puuttuminen.<ref name="Nummi88"/> Valkohäntäpeuran on arveltu voivan kilpailla uuden elialueensa alkuperäisten hirvieläinten, hirven ja metsäkauriin, kanssa ravinnosta, sillä näiden lajien ravintostrategiat ovat keskenään samankaltaiset.<ref name="vieraslajistrategia2011"/>