Ero sivun ”Tarveteoria” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Usp (keskustelu | muokkaukset) määritelmä sisällön perusteella |
p kh |
||
Rivi 1:
'''Tarveteoria '''on mikä tahansa [[teoria]], joka kuvaa ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen liittävää käyttäytymistä.
Näitä ovat esimerkiksi [[Maslowin tarvehierarkia]], Herzbergin motivaatio- ja hygieniateoria sekä McClellandin suoritusmotivaatioteoria. Tarpeet määritellään sisäisen epätasapainon tilaksi, joka saa ihmisen toimimaan tasapainon saavuttamiseksi. Tarpeiden suhteellinen voimakkuus ja niiden heilahtelut ohjaavat yksilön käyttäytymistä ja suoriutumishalukkuutta. Tarpeiden perusteoria on frustraatioteoria, jonka mukaan tarpeen tyydytys johtaa tarpeen vähenemiseen ja turhautuminen johtaa tarpeen kasvuun. Tästä teoriasta hieman moninaisempi on Alderferin ERG-teoria, joka myös täydentää Maslowin tarvehierarkiaa. Tarveteorioista uusimpia ovat McClellandin ja Alderferin motivaatioteoriat. Nämä edellä mainitut teoriat ovat puhtaasti tarveteorioita, ja näistä hieman poikkeava on Herzbergin kaksi-faktoriteoria.<ref>Peltonen 1998, 33 – 36; Ruohotie 1998, 51 - 52</ref>
== Abraham Maslowin tarvehierarkia ==
Rivi 12:
# itsensä toteuttamisen tarpeet
Nämä tarpeet ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa, ja kun perustarpeet on tyydytetty, siirtyy ihminen hierarkiassa ylöspäin. Hierarkian alimmalla tasolla ovat fysiologiset tarpeet ja ylimmällä tasolla itsensä toteuttamisen tarpeet. Esimerkiksi jos ihmisellä on nälkä ja kylmä, hän ei ole kovin motivoitunut itsensä kehittämisestä tai luomistyöstä. Tai jos ihminen kokee itsensä uhatuksi ja turvattomaksi, ei häntä motivoi, vaikka muut osoittavat hänelle arvostusta. Jokaisella ihmisellä on kaikki nämä tarpeet, mutta ne korostuvat eri aikoina eri tavalla. Nykyihmisellä fysiologiset tarpeet tyydyttyvät lähinnä rahalla, mikä motivoi alemman palkkatason työssä, mutta kun perustarpeet on tyydytetty, palkan merkitys motivaattorina pienenee. <ref>Viitala 2004, 154 -156; Maslow 1954</ref>
== [[Frederick Herzbergin kaksifaktoriteoria]] ==
Fredrik Herzberg lähti tutkimuksissaan liikkeelle siitä, että ihmisellä on kaksi tarvejärjestelmää: perustarpeet välttää kipua ja tarve kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Hän jaotteli vuosina 1959 - 1970 tutkimuksissaan työtyytyväisyyden kahteen osaan, motivaatiota lisääviin työtyytyväisyystekijöihin ja sitä laskeviin työtyytymättömyystekijöihin. Tutkimuksissaan hän löysi, että työtyytyväisyyttä lisäävät tekijät ovat eri tekijöitä kuin työtyytymättömyyttä lisäävät tekijät, ja ne ovat toisistaan riippumattomia. Työtyytyväisyyden vastakohta ei ole työtyytymättömyys vaan ei-työtyytyväisyys, ja työtyytymättömyyden vastakohta ei ole työtyytyväisyys vaan ei-työtyytymättömyys.<ref>Herzberg 2003, 45 - 71; Robbins 2001, 157 - 160</ref>
Motivaatiota lisäävät tekijät kuvaavat henkilön suhdetta siihen, mitä hän tekee ja motivaatiota alentavat tekijät taas suhdetta työympäristöön ja työoloihin. Työtyytymättömyystekijöitä kutsutaan hygieniatekijöiksi, ja ne ovat merkittäviä työympäristön ulkoisia tekijöitä, joista tärkeimpiä ovat yrityksen johto, hallinto, yrityspolitiikka, palkka, työolot, suhteet työkavereihin, asema ja turvallisuus. Nämä tekijät eivät hyvin hoidettuina juurikaan motivoi huippusuorituksiin, mutta lisäävät työtyytymättömyyttä huonosti hoidettuina. Esimerkiksi Herzbergin mukaan peruspalkka lisää runsaasti työtyytymättömyyttä huonosti hoidettuna, mutta hyvin hoidettunakin sen motivaatiovaikutus on suhteellisen pieni. Peruspalkka yksinään tyydyttää vain alemman tason tarpeita, ja kun ihmisen tulot kasvavat, sen merkitys pienenee, mutta jos se sidotaan tulokseen, siitä tulee menestyksen mittari, mikä lisää palkan merkitystä. <ref>Herzberg 2003, 45 - 71; Robbins 2001, 157 – 160; Hersey 1996, 77 - 80</ref>
Työtyytyväisyystekijät ovat avain pitkäaikaisiin hyviin suorituksiin ja hyviin asenteisiin työtä kohtaan. Työtyytyväisyystekijät ovat sisäisiä motivaatiotekijöitä ja ylemmän tason tarpeita. Tärkeimpiä motivaatiotekijöitä Herzbergin mukaan työssä ovat saavutukset, saatu tunnustus, työ sinänsä, kokemus vastuusta, tunne oppimisesta, uramahdollisuudet ja kasvu. Näiden kokemusten varassa ihminen voi saada saavuttamisen riemua, innostavaa haastetta, tyydytystä ja onnistumista sekä arvostusta ja kiitosta. Parhaimmillaan työ mahdollistaa kehityksen ja sisäisen kasvun. Herzbergin mukaan motivaatiotekijät ratkaisevat, pyrkiikö ihminen työssään hyvään suoritukseen. Jos motivaatiotekijät puuttuvat, työntekijä työskentelee mekaanisesti ja heikoimmillaan menee aina sieltä, missä aita on matalin. Silloin, kun työ on yksitoikkoista ja rutiininomaista, joudutaan ylemmän tason tarpeet tyydyttämään jossakin muualla. Työtyytyväisyystekijöitä ovat ihmistä kehittävät ja osallistavat toimintatavat. <ref>Herzberg 2003, 45 - 71; Robbins 2001, 157 - 160; Hersey 1996, 77 - 80</ref>
Rivi 33:
== David McClellandin suoritusarvoteoria ==
McClelland lähti tutkimaan motivaatiota tiiminsä kanssa pelkästään ylimmistä tarpeista, koska hänen mukaansa Maslowin perustarpeet ovat synnynnäisiä eivätkä opittuja. Hän jakoi siis tarpeet opittaviin ja synnynnäisiin, ja hänen tutkimuksensa keskittyvät vain opittavaan osaan. Hän jakoi tarpeet seuraavasti:
# Suoriutumisen tarve (need of achievement): tarve menestyä ja pyrkiä eteenpäin elämässä
# Liittymisen tarve (need of affiliation): tarve ihmissuhteisiin ja halu olla ihmisten kanssa
# Vallan tarve (need of power): halu vaikuttaa muiden tekemisiin ja saada muut tekemään asioita, mitä he eivät normaalisti tekisi. <ref>Robbins 2000, 162 – 164; Hersey 1996, 53 - 58</ref>
Joillakin ihmisillä on pakottava halu menestyä. He tavoittelevat
Ihmisillä, joilla on korkea vallan tarve, on halu olla ”johdossa”. He haluavat vaikuttaa ihmisiin, kontrolloida muita ja olla vaikutusvaltaisia. He hakeutuvat kilpailullisiin ja asemapohjaisiin tilanteisiin ja ovat enemmän huolissaan arvovaltansa kasvattamisesta kuin suorituksen tehokkuudesta. <ref name="lop"/> Korkean liittymisen tarpeen henkilöt haluavat olla pidettyjä ja muiden hyväksymiä. He hakeutuvat mieluummin tehtäviin, joissa tehdään yhteistyötä kuin kilpailullisiin tehtäviin. Heidän suosimissaan organisaatioissa päätökset tehdään korkeassa yhteisymmärryksessä. <ref name="lop"/>
| |||