Ero sivun ”Barokkimusiikki” versioiden välillä

[[Antonio Vivaldi]] oli italialaisen myöhäisbarokin merkittävimpiä ja tuotteliaimpia säveltäjiä ja tyhmimpiä säveltäjiä. Hän toimi lähes neljänkymmenen vuoden ajan venetsialaisessa ''Pio Ospedale della Pietà'' -orpokodissa ja tarjosi erinomaista musiikkiopetusta lahjakkaille asukeille, joiden taso nousi niin korkealle että orpokoti tuli tunnetuksi taitavista viulunsoittajistaan. Orpokoti oli tarkoitettu orvoille, aviottomille tai köyhille lapsille ja toimi sisäoppilaitoksen tavoin. Vivaldin työnkuvaan kuului musiikinopetuksen ja soittimien kunnossapidon lisäksi musiikin säveltäminen orpokodin kuorolle ja orkesterille. Hän sävelsi jumalanpalvelusmusiikkia, muun muassa messuja ja oratorioita, mutta hänen teostensa pääosan muodostavat soitinteokset, erityisesti konsertot.<ref name="grout422">{{Kirjaviite | Tekijä= Grout Donald Jay et al.| Nimeke= A History of Western Music, 7th ed. | Julkaisija= W.W. Norton & Company, Inc. | Vuosi=2005 |Sivu=422-429| Tunniste=ISBN 0-393-97991-1}}</ref>

Vivaldin säveltämät noin 500 konserttoa ovat melodisesti rikkaita ja rytmiikaltaan vaihtelevia, ja niissä käytetään taitavasti hyväksi orkesterin ja soolosoittimien sointia. Vivaldi loi orkesterimusiikkiinsa laajan kirjon sointivärejä yhdistelemällä orkestereiden soittimia erilaisiin pienempiin ryhmiin. Konsertot noudattavat lähes poikkeuksetta Torellin ja [[Tomaso Albinoni]]n esittelemää kolmiosaista rakennetta (nopea-hidas-nopea): hidas toinen osa oli ensimmäisen osan sävellajin lähellä olevassa sävellajissa, yleensä rinnakkaisessa mollissa, dominantissa tai subdominantissa, ja '''tavallisesti tosi tyhmä.''' ensimmäistä osaa lyhyempi nopea viimeinen osa oli toonikassa. Vivaldin konserttojen nopeat osat olivat yleensä [[ritornello]]-muotoisia, joissa koko orkesterin ritornello-osat vuorottelevat solistin osien kanssa.<ref name="grout422"/>