Ero sivun ”Temperamentti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
järjestellään piirteet samaan osioon ja selv. |
ympäristöstä lisää; nostetaan piirteiden kuvaukset ylemmäs |
||
Rivi 2:
Temperamenttipiirteisiin kuuluvat esimerkiksi aktiivisuus, sosiaalisuus, taipumus mielipahaan ja ärtyvyyteen, joustavuus, sopeutumiskyky, keskittymiskyky sekä rytmisyys. Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen temperamentti, joka on helppo havaita ulospäin.<ref name="tt" />
==Synnynnäisyys ja pysyvyys==▼
Temperamentti on se ihmisen [[Persoonallisuus|persoonallisuuden]] osa, joka on vahvasti [[Perinnöllisyys|perinnöllinen]] ja biologisten mekanismien säätelemä. Temperamentti on sidoksissa aivorakenteisiin ja fysiologiaan. Temperamentti ilmaantuu ihmiselle jo varhain, ja se on tietyn asteisesti pysyvä. Tästä biologisesta lähtökohdasta kasvatus kokemukset ja ympäristö rakentavat ihmisen persoonallisuuden. Synnynnäiset temperamenttierot aiheuttavat kuitenkin sen, että samastakin perheestä voi tulla persoonallisuudeltaan erilaisia lapsia.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 20–21.</ref><ref name="tt" />▼
Jopa 60 prosenttia joistain temperamenttipiirteistä on voitu osoittaa periytyviksi. Sen seurauksena moni ihminen alkaa ikääntyessään muistuttaa omia vanhempiaan.<ref name="tt">{{Verkkoviite | Osoite = https://journal.fi/tt/article/view/57913/19658 | Nimeke = Onko luonto oikeudenmukainen? Synnynnäinen temperamentti ja stressinsietokyky | Tekijä = Liisa Keltikangas-Järvinen, Katri Räikkönen, Sampsa Puttonen | Ajankohta = 1/2001 | Julkaisu = Tieteessä tapahtuu | Viitattu = 20.9.2017 }}</ref>▼
Lapsen kypsymisen ja kasvatuksen aikana temperamenttipiirteiden voimakkuudessa ja ilmiasussa tapahtuu muutoksia, vaikka kasvatus ei muutakaan ihmisten keskinäistä järjestystä temperamentin piirteen suhteen. Ihminen oppii kypsyessään hillitsemään ja kontrolloimaan itseään, eikä aikuinen siksi esimerkiksi osoita ärtymystään samoilla tavoin kuin lapsi, vaikka onkin yhä helposti ärtyvä.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 19–20.</ref> Eri ikä- ja kehitysvaiheissa sama temperamenttipiirre ilmenee samalla yksilöllä eri tavoin. Toiseksi ympäristö ja kasvatus muokkaavat temperamentin ilmiasua. Näin tapahtuu etenkin niiden piirteiden kohdalla, jotka ovat ympäristön odotusten ja arvostusten vastaisia. Kolmanneksi yksilö oppii kehittyessään kognitiivisia ja sosiaalisia (tunteiden)säätelystrategioita, joilla vaikuttaa omiin reagointitapoihinsa.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>▼
Temperamentin homotyyppisellä pysyvyydellä tarkoitetaan temperamentin ilmiasun pysymistä samanlaisena eri kehitysvaiheissa. Heterotyyppinen pysyvyys puolestaan tarkoittaa, että temperamentin ilmiasu muuttuu siirryttäessä kehitysvaiheesta toiseen. Yleensä ihmisten välinen järjestys temperamenttieroissa ei muutu. Tällöin puhutaan suhteellisesta pysyvyydestä.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>▼
Kasvatuksessa pyritään muokkaamaan kunkin lapsen temperamentin määräämät synnynnäiset valmiudet yksilölle itselleen hyödyllisiksi persoonallisuuden piirteiksi niin, että yksilöt voivat toimia yhdessä. Kasvatus kohdistuu temperamentin seurauksiin lapsen käytöksessä, ei temperamenttiin itseensä. Kasvatus kohdistuu ennen kaikkea temperamentin ääripäihin, ja keskiarvon mukaisiin piirteisiin ei kiinnitetä huomiota.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 30–32.</ref>▼
==Temperamenttiprofiili ja temperamenttipiirteet==
Rivi 39 ⟶ 28:
Jokainen temperamenttipiirre vaihtelee asteittain. Lähelle keskiarvoa asettuvat temperamenttipiirteet mielletään normaaleiksi, koska suurimmalla osalla ihmisistä kaikki temperamenttipiirteet ovat keskiarvoisia ja ääripiirteet harvinaisia. Ääripäitä lähestyttäessä voidaan puhua temperamentin vääristymästä, sillä keskarvosta poikkeava temperamenttipiirre alkaa aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi aktiivisuudeltaan keskiarvoinen tai hieman sen yläpuolella oleva lapsi on ripeä ja helposti innostuva, mutta sitä aktiivisempi jo levoton, ja kaikkein aktiivisin kärsii [[ADHD|ADHD:sta]]. Vaikka sosiaalisuutta nykyisin arvostetaankin, voimakas sosiaalisuus tarkoittaa riippuvuutta muiden ihmisten antamasta huomiosta ja kiitoksista sekä kykenemättömyyttä itsenäisiin ratkaisuihin ja faktojen erottamiseen emootioista. Vaikka yksilön elämä voikin olla sitä helpompaa, mitä vähemmän hän temperamentiltaan poikkeaa keskiarvosta, yhteiskunnan voidaan katsoa hyötyvän myös erilaisten, temperamentiltaan poikkeavien ihmisten, kuten riskinottajien, olemassaolosta. Myös yksilötasolla temperamenttipiirteen merkitys ja hyödyllisyys määräytyy ensisijaisesti tilanteesta.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 24–29.</ref>
▲==Synnynnäisyys ja pysyvyys==
▲Temperamentti on se ihmisen [[Persoonallisuus|persoonallisuuden]] osa, joka on vahvasti [[Perinnöllisyys|perinnöllinen]] ja biologisten mekanismien säätelemä. Temperamentti on sidoksissa aivorakenteisiin ja fysiologiaan. Temperamentti ilmaantuu ihmiselle jo varhain, ja se on tietyn asteisesti pysyvä. Tästä biologisesta lähtökohdasta kasvatus kokemukset ja ympäristö rakentavat ihmisen persoonallisuuden. Synnynnäiset temperamenttierot aiheuttavat kuitenkin sen, että samastakin perheestä voi tulla persoonallisuudeltaan erilaisia lapsia.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 20–21.</ref><ref name="tt" />
▲Jopa 60 prosenttia joistain temperamenttipiirteistä on voitu osoittaa periytyviksi. Sen seurauksena moni ihminen alkaa ikääntyessään muistuttaa omia vanhempiaan.<ref name="tt">{{Verkkoviite | Osoite = https://journal.fi/tt/article/view/57913/19658 | Nimeke = Onko luonto oikeudenmukainen? Synnynnäinen temperamentti ja stressinsietokyky | Tekijä = Liisa Keltikangas-Järvinen, Katri Räikkönen, Sampsa Puttonen | Ajankohta = 1/2001 | Julkaisu = Tieteessä tapahtuu | Viitattu = 20.9.2017 }}</ref>
▲Lapsen kypsymisen ja kasvatuksen aikana temperamenttipiirteiden voimakkuudessa ja ilmiasussa tapahtuu muutoksia, vaikka kasvatus ei muutakaan ihmisten keskinäistä järjestystä temperamentin piirteen suhteen. Ihminen oppii kypsyessään hillitsemään ja kontrolloimaan itseään, eikä aikuinen siksi esimerkiksi osoita ärtymystään samoilla tavoin kuin lapsi, vaikka onkin yhä helposti ärtyvä.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 19–20.</ref> Eri ikä- ja kehitysvaiheissa sama temperamenttipiirre ilmenee samalla yksilöllä eri tavoin. Toiseksi ympäristö ja kasvatus muokkaavat temperamentin ilmiasua. Näin tapahtuu etenkin niiden piirteiden kohdalla, jotka ovat ympäristön odotusten ja arvostusten vastaisia. Kolmanneksi yksilö oppii kehittyessään kognitiivisia ja sosiaalisia (tunteiden)säätelystrategioita, joilla vaikuttaa omiin reagointitapoihinsa.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>
▲Temperamentin homotyyppisellä pysyvyydellä tarkoitetaan temperamentin ilmiasun pysymistä samanlaisena eri kehitysvaiheissa. Heterotyyppinen pysyvyys puolestaan tarkoittaa, että temperamentin ilmiasu muuttuu siirryttäessä kehitysvaiheesta toiseen. Yleensä ihmisten välinen järjestys temperamenttieroissa ei muutu. Tällöin puhutaan suhteellisesta pysyvyydestä.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>
==Ympäristö ja kasvatus==
Ympäristö muokkaa lapsen temperamenttia niin, että voimakkaimminkin perinnölliset temperamenttipiirteet saavat lopullisen muotonsa ympäristön vaikutuksesta. Ympäristö vaikuttaa niin temperamentin ilmenemiseen kuin temperamentin taustalla oleviin aivorakenteisiinkin. Sen lisäksi ihmisen temperamentti vaikuttaa hänen ympäristöönsä, kuten ihmisten suhtautumiseen tai vanhempien antamaan kasvatukseen. On todettu, että ympäristö vaikuttaa parhaiten keskimääräiseen temperamenttiin, mutta äärimmäiset temperamentit vaikuttavat ympäristöön. Esimerkiksi äärimmäisen vilkas lapsi saa aikaan sen, että häntä kasvatetaan määrätyllä tavalla, mutta keskinkertaisen vilkasta lasta kasvatetaan vanhempien omien yleisten periaatteiden mukaisesti eikä lapsen vilkkauteen reagoiden.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 117–118.</ref>
▲Kasvatuksessa pyritään muokkaamaan kunkin lapsen temperamentin määräämät synnynnäiset valmiudet yksilölle itselleen hyödyllisiksi persoonallisuuden piirteiksi niin, että yksilöt voivat toimia yhdessä. Kasvatus kohdistuu temperamentin seurauksiin lapsen käytöksessä, ei temperamenttiin itseensä. Kasvatus kohdistuu ennen kaikkea temperamentin ääripäihin, ja keskiarvon mukaisiin piirteisiin ei kiinnitetä huomiota.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 30–32.</ref>
Temperamentti ja ympäristö voivat olla toisistaan riippuvaisia kolmella erilaisella tavalla: passiivisesti, reaktiivisesti tai aktiivisesti. Passiivisessa korrelaatiossa lapsella ja vanhemmilla on sama perinnöllinen temperamentti, ja vanhemmat järjestävät lapselle sellaisen ympäristön, joka on sopusoinnussa hänen geneettisten taipumustensa kanssa sekä tukee ja vahvistaa niitä. Reaktiivisessa korrelaatiossa vanhemmat tai kasvattajat reagoivat joko tietoisesti tai huomaamattaan lapsen geneettisiin taipumuksiin tavalla, joka vahvistaa tai heikentää niitä. Esimerkiksi lapsen elämyshakuisuuden vaikutusta halutaan usein heikentää, sillä piirre voi johtaa huomattavaan riskinottoon. Toisaalta lapsen toveripiiri voi vahvistaa piirrettä palkitsemalla ”rohkeaa” käytöstä. Lapsen positiivista emotionaalisuutta vanhemmat sen sijaan pyrkivät vahvistamaan monin keinoin. Vaikean lapsen ristiriidat vanhempien kanssa saattavat voimistaa negatiivista piirrettä. Aktiivinen korrelaatio tarkoittaa sitä, että yksilö itse aktiivisesti etsii, valikoi ja luo oman ympäristönsä itselleen sopivaksi. Elämyshakuinen ihminen voi valita tietynlaisia harrastuksia, ujo, helposti huolestuva ja pelokas ihminen karsii ympäristöstään yllätystekijät ja tekee siitä itselleen turvallisen, ja epäsosiaalinen ihminen välttelee suuria kutsuja. Mielenterveyden ja somaattisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää tunnistaa ja hyväksyä oma temperamentti sekä voida rakentaa elämä itselleen sopivaksi.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 123–127.</ref>
Lapsen temperamentin merkityksen selittää suureksi osaksi sen yhteensopivuus ympäristön kanssa. Temperamentin kannalta ei ole olemassa hyvää tai huonoa ympäristöä sinänsä, vaan yhdenlaiset ympäristöt voivat sopia yhteen joidenkin temperamenttipiirteiden kanssa ja toisenlaiset toisten kanssa. Hyvä yhteensopivuus syntyy, kun ympäristön vaatimukset ja odotukset, ihmisen kapasiteetti, ominaispiirteet ja motivaatio ovat sopusoinnussa. Tällöin lapsi kehittyy positiivisella tavalla ja pystyy aikuisena toimimaan tehokkaalla ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Huono yhteensopivuus voi aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä lapsena ja sopeutumisongelmia aikuisena.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 128–129, 137–139.</ref>
==Yhteys älykkyyteen ja koulumenestykseen==
Rivi 72 ⟶ 80:
===Viitteet===
{{viitteet|sarakkeet}}
== Aiheesta muualla ==
| |||