Ero sivun ”Temperamentti” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 61:
Temperamenttitutkimuksen syrjäytti pitkäksi aikaa environmentalismi eli ympäristöusko, jonka mukaan ihminen syntyy "[[Tyhjä taulu|tyhjänä tauluna]]", johon vasta ympäristö maalaa erilaisia ominaisuuksia.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref> Kehityspsykologian päätehtävänä oli tuolloin selvittää sitä, millaisia lapset keskimäärin ovat ja mikä on normaalia kehitystä.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 15.</ref>
 
[[Ivan Pavlov]] esitti vuonna 1927, että hyvin varhain sikiökehityksen aikana määräytynyt hermosysteemin tyyppi on perusta myöhemmän käyttäytymisen kehittymiselle. Temperamenttitutkimusta vastustettiin kuitenkin vielä 1950-luvun alkuun saakka. Yksi syy vastustukseen oli se, että käsitykselläkäsityksessä ihmisten synnynnäisistä mentaalisista eroista nähtiinkuultiin kaikuja [[Kansallissosialistinen rotuoppi|natsien rotuoppeihinrotuopeista]]. Toinen vastustuksen syy oli neuvostopsykologian nousu toisen maailmansodan jälkeen, koska siihen kuului ajatus ihmisen täydellisestä muokattavuudesta ympäristön ja kasvatuksen kautta.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 19–22.</ref>
 
Temperamenttitutkimus käynnistyi 1950-luvulla kolmesta lähtökohdasta. Ensinnäkin se alkoi vastareaktiona psykoanalyyttiselle traditiolle ja environmentalismille, jotka silloin hallitsivat lapsen kehityspsykologista tutkimusta. Tämä oli esimerkiksi Thomasin ja Chessin tutkimusten lähtökohta. Toinen lähtökohta oli persoonallisuudenyleisen rakenteellisen alkuperän etsiminen, joka oli esimerkiksi Bussin ja Plominin lähtökohtana. Kolmas suuntaus käynnistyi vauvojen yksilöllisten erojen havaitsemisesta ja tunnistamisesta.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 22–23.</ref>