Ero sivun ”Jatkosota” versioiden välillä

 

6.9.1941 Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa kauttakulkusopimuksen liikenteestä Hankoon.

[[Puolustusvoimien ylipäällikkö]] [[sotamarsalkka]] [[Gustaf Mannerheim]] sai elokuussa 1940 Saksalta tiedustelun saksalaisjoukkojen kauttakulun sallimisesta Pohjanlahden satamista [[Kirkkoniemi|Kirkkoniemeen]]. Samalla ilmoitettiin, että Suomen oli mahdollista ostaa sotakalustoa Saksasta.

[[Suomen ja Saksan kauttakulkusopimus 1940|Kauttakulkusopimus:]] Suomen pääesikunta ja Saksan ilmavoimat sopivat 12. syyskuuta Luftwaffen miehistön ja kaluston kuljettamisesta Suomen alueen läpi. Valtioiden välille 22. syyskuuta solmittu poliittinen sopimus mahdollisti myös Saksan maavoimien kuljetukset. Lokakuussa neuvoteltiin vielä lisäys lomalaisliikenteestä. Ensimmäiset joukot nousivat maihin Vaasassa 22. ja Oulussa 26. syyskuuta.<ref name="junnila45-46">Junila 2000, s. 45–46.</ref>

Kolojoen malmiota Petsamossa Saksa piti elintärkeänä sotateollisuudelleen ja Petsamoa välttämättömänä astinlautana hyökkäykselle [[Murmansk]]iin. Neuvostoliitto puolestaan ei talvisodan päätyttyä tuntenut mielenkiintoa Petsamon nikkelivarantoihin eikä Petsamoon sotilaallisena alueena.<ref name="paasi_324"/> Kun Saksan viranomaiset suunnittelivat Skandinavian integroimista omaan talousalueeseensa, siihen laskettiin huhtikuusta 1940 lähtien mukaan myös Suomi, vaikka maa kuuluikin Neuvostoliiton etupiiriin.<ref>Vuorisjärvi 1989, s. 96</ref>

Nikkelikaivoksen tilanne muuttui jyrkästi heinäkuussa 1940 Suomen ja saksalaisen [[IG Farben|I.G. Farbenindustrien]] tekemän sopimuksen myötä. Neuvotteluja oli käyty keväästä alkaen, ja sopimuksessa Saksalle luvattiin 60 prosenttia tuotannosta. Saksalaiset neuvottelijat raportoivat Berliiniin malmion olevan yli miljardin [[Reichsmark|RM:n]] arvoinen ja riittävän 20 vuodeksi kattamaan koko Suur-Saksan nikkelitarpeen. Loppuvuonna saksalaiset korottivat malmimääräarvion nelinkertaiseksi. Neuvostoliitto havahtui neuvottelujen alettua ja esitti jo kesäkuussa kaivoksen toimiluvan siirtämistä itselleen. Neuvostojoukot tehostivat vaatimusta ryhmittymällä rajalle, ja linnoittamalla [[Kalastajasaarento|Kalastajasaarennon]]. Englanti suhtautui Saksan kanssa käytäviin kaivosneuvotteluihin jyrkän kielteisesti ja pysäytteli Liinahamarin kauppalaivoja. Suomi neuvotteli kaikkien kanssa poliittisesti ahtaassa raossa. Suomalaiset neuvottelivat kireissä tunnelmissa Moskovassa seitsemän kertaa, helmikuuhun 1941 asti suostumatta venäläisten vaatimuksiin. Neuvostoliitto neuvotteli myös Saksan kanssa maaliskuuhun 1941, tuloksettomasti.<ref name="paasi_324">Paasilinna 1983, s. 324-342</ref> Vastalauseeksi Neuvostoliitto lopetti vientinsä Suomeen.<ref name="AutoVM-5"/> Pian 90 % ulkomaankaupasta hoidettiin Saksan kautta.{{lähde|8.1.2010}}