Ero sivun ”Koijärvi (järvi)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 50:
Koijärvi nousi valtakunnallisen huomion kohteeksi pääsiäisen aikaan 1979, kun osa kuivatusyhtiön osakkaista päätti ryhtyä järven lopulliseen [[järvenlasku|kuivatukseen]] syventämällä sen laskuojaa. Television uutislähetyksessä pääsiäislauantaina haastateltiin kiistan paikallisten osapuolten edustajia. Maa- ja metsätalousministeri [[Johannes Virolainen]] kävi tutustumassa Koijärven tilanteeseen pääsiäistä seuranneella viikolla. Ennen Virolaisen käyntiä Koijärven suojelu oli ollut esillä valtioneuvostossa jo kahdesti, ja käyntiä seuranneena päivänä [[Sorsan II hallitus|hallitus]] päätti, että Koijärven luonnonsuojelullinen arvo on selvitettävä, vaikka kuivatustoimiin ryhdyttäisiinkin. Samaan aikaan Koijärven laskuojaan ilmestyi ensimmäinen jupakan aikaisista lukuisista padoista. Kivistä ja risuista kootun padon tekijöistä ei ole muuta tietoa kuin se, että he olivat paikkakuntalaisia.<ref>Salo 2009, s. 19–24.</ref>
Koijärven tapahtumien keskeiseksi hahmoksi noussut [[Ville Komsi]] on myöhemmin kertonut saaneensa sysäyksen toimintaan nähtyään kuivatushankkeen paikallisen vastustajan Antero Vuoren haastattelun pääsiäislauantain uutislähetyksessä.<ref>Salo 2009, s. 110–111.</ref> Viikon kuluttua pääsiäisestä Koijärvelle saapui noin sadan ympäristöaktivistin joukko, johon kuului etupäässä [[helsinki]]läisiä, [[turku]]laisia ja [[tampere]]laisia nuoria. Lapioin ja leirivälinein varustautunut aktivistijoukko leiriytyi Koijärven jokiuoman läheisyyteen. Aktivistien kanssa paikalle tulivat myös [[Liberaalinen kansanpuolue|Liberaalisen kansanpuolueen]] kansanedustajat [[Anneli Kivitie]] ja [[Terhi Nieminen]]. Koijärven rantamille tulvi pian sadoittain uteliaita ja luonnonsuojelijoiden leiristä tuli nähtävyys, mihin luonnonsuojelijat olivat juuri pyrkineetkin.<ref>Salo 2009, s. 28.</ref> Luonnonsuojelijat laativat leirilleen järjestyssäännöt, joiden mukaan [[alkoholijuoma|alkoholi]]n tuominen leirille samoin kuin kaikenlainen aggressiivinen ja viranomaisia provosoiva käyttäytyminen oli kielletty.<ref>Salo 2009, s. 146–148.</ref>
Tapahtuman synnyttämä [[Koijärvi-liike]] onnistui tavoitteessaan säilyttää lintujärvi, koska sitä ei kuivatettu. Luonnonsuojelijat sitä vastoin tuomittiin sakkoihin vesilain rikkomisesta ja haitanteosta viranomaisille sekä korvauksiin [[vesihallitus|vesihallitukselle]] ja Helsingin vesipiirille. Oikeudenkäynneillä oli selvä ennakkotapauksen luonne, koska ainakaan pohjoismaissa ei tiettävästi ollut jouduttu ratkaisemaan oikeudessa, mikä on luonnonsuojelun nimissä sallittavaa. Korkein oikeus linjasi päätöksessään vuoden 1983 lopulla, että [[kansalaistottelemattomuus]] ei ole hyväksyttävää, vaikka oikeudenmukaisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta saattaa vallita erilaisia käsityksiä.<ref name=lhl/><ref name=kko/><ref>Salo 2009, s. 77–82.</ref>
| |||