Ero sivun ”Asekätkentä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 54:
==Asekätkennän jälkiarvioita==
Asevarastointioperaatio oli poliittisesti erittäin vaarallinen, minkä sen toimeenpanijat itse ymmärsivät. Jos Neuvostoliitto olisi aikonut miehittää Suomen ja vain odottanut, että siihen ilmaantuisi jokin sopiva muodollinen syy, asekätkentä olisi epäilemättä ollut sellainen.<ref name=Suomi75 /> Toisaalta on kuitenkin arveltu, että osittain juuri asekätkennän ansiosta Suomi välttyi miehitykseltä, mutta tämän tarkoituksensa se saavutti vain, koska se paljastui: se nimittäin osoitti, että suomalaisilla oli edelleen valmius puolustautua epätoivoisissakin oloissa.<ref name=Suomi75 /> Vuonna 1992 puolustusministeri [[Elisabeth Rehn]] antoikin valtakunnallisen [[maanpuolustuskurssi]]n avajaispuheessaan tunnustuksen asekätkijöiden työlle. Rehnin puhe herätti suuren huomion ja siitä seurasi vilkas mielipiteiden vaihto sanomalehtien palstoilla. Asia johti myös
[[Matti Lukkari]] on korostanut asekätkennän sisäpoliittisesta roolia varoituksena [[vasemmisto]]n ”barrikadilinjalle”. Hänen lainaamansa [[Arvo Poika Tuominen|Arvo Tuomisen]] mukaan asekätkentä oli yksi ratkaisevista tekijöistä, jotka johtivat ”ministerilinjan” voittoon kommunistien sisäisessä kamppailussa 1945.<ref>Lukkari 1984, 301</ref> Asekätkentä, varsinkin, kun sen todellista laajuutta ei varmasti tiedetty, hillitsi kommunistien vallankaappaushankkeita Suomessa vuonna 1948 ja vaikutti estävästi myös [[Andrei Ždanov]]in pyrkimyksiin osoittamalla maailmalle, että suomalaisten puolustustahto oli hävityn sodan jälkeenkin otettava vakavasti.<ref>Lukkari 1984, 1106–1107</ref> Suomessa tiedettiin [[Josif Stalin|Stalinin]] ”kruununprinssinä” pidetyn Ždanovin johtaneen [[Viro]]n liittämistä Neuvostoliittoon vuonna 1940 ja uskottiin, ettei niin mahtavaa miestä ollut lähetetty Suomeen vain hallinnollista tehtävää varten.<ref>Lukkari 1984, 299.</ref>
| |||