Ero sivun ”Temperamentti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
Keltikangas-Järvisen kirjasta runkoa; osiointia; ei enää tynkä tai kauhean ongelmallinen, joten ongelmamalline pois |
||
Rivi 1:
'''Temperamentti''' on joukko ihmisen synnynnäisiä valmiuksia, taipumuksia tai reaktiotyylejä.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 15.</ref>
Temperamentti on [[persoonallisuus|persoonallisuuden]]
==Synnynnäisyys==
▲Temperamentti on [[persoonallisuus|persoonallisuuden]] [[biologinen]] [[perusta]]. Vasta [[kasvatus]] ja [[ympäristö]] muokkaavat [[synnynnäinen|synnynnäisestä]] temperamentista persoonallisuuden. Synnynnäinen temperamentti näkyy aina ihmisen tavoissa, mutta kasvun ja kehityksen kautta hänestä voi tulla esiin aivan uusia piirteitä ja hän oppii hallitsemaan temperamenttiaan.
Temperamentti on se ihmisen [[Persoonallisuus|persoonallisuuden]] osa, joka on vahvasti [[Perinnöllisyys|perinnöllinen]] ja biologisten mekanismien säätelemä. Temperamentti ilmaantuu ihmiselle jo varhain, ja se on tietyn asteisesti pysyvä. Tästä biologisesta lähtökohdasta kasvatus ja kokemukset rakentavat ihmisen persoonallisuuden. Synnynnäiset temperamenttierot aiheuttavat kuitenkin sen, että samastakin perheestä voi tulla persoonallisuudeltaan erilaisia lapsia.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 20–21.</ref>
Jopa 60 prosenttia joistain temperamenttipiirteistä on voitu osoittaa periytyviksi.<ref>http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm</ref>
Temperamentin tutkimus on nykyisin hyvin laajaa, mutta silti tutkijat ovat yhä erimielisiä siitä, miten temperamentti kuuluisi määritellä ja mitata.▼
==Pysyvyys==
Tunnetuin temperamenttityypittely pohjautuu [[Alexander Thomas|Alexander Thomasin]] ja [[Stella Chess]] 1950–60-luvuilla suorittamiin tutkimuksiin, joiden perusteella he jakoivat temperamenttityypit jaetaan kolmeen luokkaan: helppoihin, haastaviin ja hitaasti lämpeneviin. Lisäksi luokittelun ulkopuolelle jäi määrittelemättömiä tapauksia. <ref name=":0">yle.fi/opinportti/etalukio/verkkoohjelmat/psykologia/temperamentti.shtml</ref>▼
Lapsen kypsymisen ja kasvatuksen aikana temperamenttipiirteiden voimakkuudessa ja ilmiasussa tapahtuu muutoksia, vaikka kasvatus ei muutakaan ihmisten keskinäistä järjestystä temperamentin piirteen suhteen. Ihminen oppii kypsyessään hillitsemään ja kontrolloimaan itseään, eikä aikuinen siksi esimerkiksi osoita ärtymystään samoilla tavoin kuin lapsi, vaikka onkin yhä helposti ärtyvä.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 19–20.</ref>
Temperamentin homotyyppisellä pysyvyydellä tarkoitetaan temperamentin ilmiasun pysymistä samanlaisena eri kehitysvaiheissa. Heterotyyppinen pysyvyys puolestaan tarkoittaa, että temperamentin ilmiasu muuttuu siirryttäessä kehitysvaiheesta toiseen. Yleensä ihmisten välinen järjestys temperamenttieroissa ei muutu. Tällöin puhutaan suhteellisesta pysyvyydestä.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>▼
▲Jopa 60 prosenttia joistain temperamenttipiirteistä on voitu osoittaa periytyviksi.<ref>http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm</ref>
Kasvatuksessa pyritään muokkaamaan kunkin lapsen temperamentin määräämät synnynnäiset valmiudet yksilölle itselleen hyödyllisiksi persoonallisuuden piirteiksi niin, että yksilöt voivat toimia yhdessä. Kasvatus kohdistuu temperamentin seurauksiin lapsen käytöksessä, ei temperamenttiin itseensä. Kasvatus kohdistuu ennen kaikkea temperamentin ääripäihin, ja keskiarvon mukaisiin piirteisiin ei kiinnitetä huomiota.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 30–32.</ref>
==Temperamenttiprofiili==
Yksilön ''temperamenttiprofiili'' on hänen temperamenttinsa kokonaisuus, joka muodostuu monesta piirteestä. Joskus yksi äärimmäisen voimakas temperamentin piirre voi tosin muodostua hallitsevaksi, mutta tämä on harvinaista.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 23–25.</ref>
Jokainen temperamenttipiirre vaihtelee asteittain. Lähelle keskiarvoa asettuvat temperamenttipiirteet mielletään normaaleiksi, koska suurimmalla osalla ihmisistä kaikki temperamenttipiirteet ovat keskiarvoisia ja ääripiirteet harvinaisia. Ääripäitä lähestyttäessä voidaan puhua temperamentin vääristymästä, sillä keskarvosta poikkeava temperamenttipiirre alkaa aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi aktiivisuudeltaan keskiarvoinen tai hieman sen yläpuolella oleva lapsi on ripeä ja helposti innostuva, mutta sitä aktiivisempi jo levoton ja kaikkein aktiivisin kärsii [[ADHD|ADHD:sta]]. Voimakas sosiaalisuus tarkoittaa riippuvuutta muiden ihmisten antamasta huomiosta ja kiitoksista sekä kykenemättömyys itsenäisiin ratkaisuihin ja faktojen erottamiseen emootioista. Vaikka yksilön elämä voikin olla sitä helpompaa, mitä vähemmän hän temperamentiltaan poikkeaa keskiarvosta, yhteiskunnan voidaan katsoa hyötyvän myös erilaisten, temperamentiltaan poikkeavien ihmisten, kuten riskinottajien, olemassaolosta. Myös yksilötasolla temperamenttipiirteen merkitys ja hyödyllisyys määräytyy ensisijaisesti tilanteesta.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 24–29.</ref>
Temperamentin piirteitä:
* Suhtautuminen uusiin asioihin: uteliaasti vai varautuneesti.<ref name="kj-piirteet">Keltikangas-Järvinen 2014, s. 15–19.</ref>
* Tunteiden sävy ja tunneilmaisujen tyyli ja voimakkuus: onko ihminen tavallisesti hyväntuulinen ja aurinkoinen, vai alakuloinen, huolestunut tai ärtyisä.<ref name="kj-piirteet" />
* Ärsytyskynnys: millaisista asioista ja miten herkästi emootiot heräävät.<ref name="kj-piirteet" />
* Emootioiden ilmaisun voimakkuus: jotkut käyvät läpi voimakkaita tunnetiloja ja toiset ovat koko ajan tyyniä.<ref name="kj-piirteet" />
* Suhtautuminen muutoksiin: joustavuus vai rutiineihin turvautuminen.<ref name="kj-piirteet" />
* Sosiaalisuus: haluaako ihminen hakeutua aina muiden seuraan tarpeesta olla pidetty, vai haluaako hän olla mielummin yksin eikä välitä mitä muut hänestä ajattelevat.<ref name="kj-piirteet" />
* Rytmisyys eli järjestelmällisyys: biologisten vuorokausirytmien säännöllisyys, ilta- tai aamu-unisuus, sekä helppous tai vaikeus pitää elämässä yllä säännöllisyyttä ja järjestystä.<ref name="kj-piirteet" />
* Sensitiivisyys: herkkyys ulkoisille ärsykkeille, johon kuuluu kipuherkkyys sekä kärsiminen melusta, kuumasta, kylmästä ja vaatteiden hankaamisesta. Sensitiivisyyteen kuuluu myös kyky tai kyvyttömyys havaita ja tulkita sosiaalisia tilanteita ja toisen ihmisen tunteita.<ref name="kj-piirteet" />
==Tyypittely==
▲Tunnetuin temperamenttityypittely pohjautuu [[Alexander Thomas|Alexander Thomasin]] ja [[Stella Chess]] 1950–60-luvuilla suorittamiin tutkimuksiin, joiden perusteella he jakoivat temperamenttityypit jaetaan kolmeen luokkaan: helppoihin, haastaviin ja hitaasti lämpeneviin. Lisäksi luokittelun ulkopuolelle jäi määrittelemättömiä tapauksia. <ref name=":0">yle.fi/opinportti/etalukio/verkkoohjelmat/psykologia/temperamentti.shtml</ref> Määrittelyssä Thomas ja Chess korostavat temperamentissa käyttäytymisen tyyliin liittyviä piirteitä, kuten aktiivisuutta, sopeutumista ja joustavuutta. Mikään niistä ei ole toistaan parempi tai huonompi ja siksi niiden tiedostaminen voi auttaa aikuista ymmärtämään ja kunnioittamaan kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita. <ref name=":0" />
[[David Keirsey]] on erottanut neljä temperamenttityyppiä: [[Idealistit (temperamentti)|idealistit]], [[Käsityöläiset (temperamentti)|käsityöläiset]], [[Vartijat (temperamentti)|vartijat]] ja [[Rationaalit (temperamentti)|rationaalit]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Keirsey, David | Nimeke = Please Understand Me II: Temperament, Character, Intelligence | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Prometheus Nemesis Book Company | Vuosi = 1998 | ISBN = 1-885705-02-6}}</ref>▼
==Temperamenttitutkimuksen historia==
▲Temperamentin tutkimus on nykyisin hyvin laajaa, mutta silti tutkijat ovat yhä erimielisiä siitä, miten temperamentti kuuluisi määritellä ja mitata.
"Temperamenttipiirteiden" olemassaolo huomattiin jo antiikin Roomassa. Rooman keisarien henkilääkäri [[Galenos]] esitti [[humoraalioppi|humoraaliopissaan]], että eroavaisuudet ihmisten välisissä piirteissä selittyivät erilaisilla ruumiinnesteiden suhteilla. Oletetut nesteet olivat keltainen [[sappi]], [[musta sappi]], [[veri]] ja [[lima]]. Sen mukaisesti on vanhastaan puhuttu [[koleerinen|koleerisesta]], [[melankolinen|melankolisesta]], [[sangviininen|sangviinisesta]] ja [[flegmaattinen|flegmaattisesta]] temperamentista.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Yrjö Karilas | Nimeke = Pikku jättiläinen | Sivu = 424 | Luku = Temperamentit | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1964 | Selite = 19. painos}}</ref>
Rivi 22 ⟶ 57:
Kokeellinen tutkimus sai alkunsa jo 1920-luvulla, kun Ivan Pavlov lanseerasi termit ”heikko ja vahva hermosysteemi” huomattuaan, että autonomisen hermoston reaktiivisuudessa esiintyy lapsilla synnynnäisiä eroja. Kliininen suuntaus sai alkunsa 1950-luvulla, kun lääkärit Stella Chess ja Alexander Thomas huomasivat, että lapsilla oli synnynnäisiä taipumuksia tietynlaiseen reagointiin. He nimesivät yhdeksän erilaista lapsen temperamenttipiirrettä ja jakoivat ne kolmeksi profiiliksi (haastava, helppo, hitaasti lämpenevä). He myös loivat käsitteet ”goodness of fit” ja ”poorness of fit” kuvaamaan sitä, kuinka hyvin lapsen temperamentti ja ympäristö sopivat yhteen. Oleellinen oivallus oli, että temperamentti ei koskaan ole hyvä tai huono sinänsä, vaan ympäristön odotukset ja arvostukset määräävät sen merkityksen. Chessin ja Thomasin havainnot olivat oman aikansa yleisten käsitysten vastaisia, ja siksi mullistavia.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>
▲[[David Keirsey]] on erottanut neljä temperamenttityyppiä: [[Idealistit (temperamentti)|idealistit]], [[Käsityöläiset (temperamentti)|käsityöläiset]], [[Vartijat (temperamentti)|vartijat]] ja [[Rationaalit (temperamentti)|rationaalit]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Keirsey, David | Nimeke = Please Understand Me II: Temperament, Character, Intelligence | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Prometheus Nemesis Book Company | Vuosi = 1998 | ISBN = 1-885705-02-6}}</ref>
▲==Temperamentin pysyvyys==
▲Temperamentti on määritelmänsä mukaan varsin pysyvä. Sen yksilöllinen ilmiasu näyttäisi kuitenkin ajan myötä muuttuvan. Tämä johtuu muun muassa siitä, että eri ikä- ja kehitysvaiheissa sama temperamenttipiirre ilmenee samalla yksilöllä eri tavoin. Toiseksi ympäristö ja kasvatus muokkaavat temperamentin ilmiasua. Näin tapahtuu etenkin niiden piirteiden kohdalla, jotka ovat ympäristön odotusten ja arvostusten vastaisia. Kolmanneksi yksilö oppii kehittyessään kognitiivisia ja sosiaalisia (tunteiden)säätelystrategioita, joilla vaikuttaa omiin reagointitapoihinsa.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>
▲Temperamentin homotyyppisellä pysyvyydellä tarkoitetaan temperamentin ilmiasun pysymistä samanlaisena eri kehitysvaiheissa. Heterotyyppinen pysyvyys puolestaan tarkoittaa, että temperamentin ilmiasu muuttuu siirryttäessä kehitysvaiheesta toiseen. Yleensä ihmisten välinen järjestys temperamenttieroissa ei muutu. Tällöin puhutaan suhteellisesta pysyvyydestä.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Keltikangas-Järvinen, Liisa | Nimeke = Maailman paras koulu? | Vuosi = 2014 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = ISBN 978-951-0-40496-6 }}
*http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/jokainen_on_yksilo.php
*http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm
Rivi 39 ⟶ 67:
===Viitteet===
{{viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
* Arno Forsius: [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/temperam.html Temperamentin historiaa]. 2004.
[[Luokka:Persoonallisuuspsykologia]]
| |||