Ero sivun ”Bifurkaatio (hydrologia)” versioiden välillä

'''Bifurkaatio''' tarkoittaa [[hydrologia]]ssa joen virtauksen haaroittumista kahtaalle niin, etteivät haarat heti yhdisty, tai järven purkautumista kahta lasku-uomaa pitkin eri suuntiin niin, etteivät lasku-uomat heti yhdisty. Bifurkaatioita voi olla sekä vesistöjen sisällä että vesistöjen välillä, riippuen siitä, yhtyvätkö eri suuntiin virtaavat haarat ennen mereen laskemistaan vai eivät. Jos haarat yhtyvät alempana, voi kyseessä olla joko varsinainen bifurkaatio tai näennäisbifurkaatio riippuen siitä muuttuuko jommankumman haaran virtaama merkittävästi ennen haarojen yhtymistä. Jos merkittävää virtaaman muutosta ei ole, on kyseessä '''näennäisbifurkaatio'''. Jos virtaama muuttuu kun jompaankumpaan tai molempiin haaroihin yhtyy merkittäviä sivuhaaroja matkan vartteltavarrelta, on kyseessä '''varsinainen bifurkaatio'''. Toinen esimerkki näennäisbifurkaatioista ovat jokien [[suisto]]t haaroineen. Muuten bifurkaatiot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin myös sijaintinsa mukaan: '''järvibifurkaatioihin''' ja '''jokibifurkaatioihin'''.<ref>Kuusisto 1984:253-254.</ref>

Tunnettuja bifurkaatiojärviä Suomessa ovat [[Isojärvi (Pomarkku)|Isojärvi]] ja [[Inhottu]]järvi [[Karvianjoki|Karvianjoen]] vesistössä [[Satakunta|Satakunnassa]]. Bifurkaatiojärviä ovat myös [[Lummenne]] [[Keski-Suomi|Keski-Suomen]] [[Kuhmoinen|Kuhmoisissa]] ja [[Vesijako (järvi)|Vesijako]] [[Päijät-Häme]]en [[Padasjoki|Padasjoella]]; niistä toinen laskujoki johtaa [[Päijänne|Päijänteeseen]] ja edelleen [[Kymijoki|Kymijokea]] pitkin Suomenlahteen, toinen taas [[Hauhon reitti]]in ja lopulta [[Pyhäjärvi (Tampere)|Pyhäjärven]] ja [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] kautta Pohjanlahteen.