[[File:Humhrt2.jpg|thumb|upright|64-vuotiaan miehen sydän.]]
Sydän on kuollutlihasseinäinen ontto [[elin]]. Sen uloin kerros on [[sydänlihas]]ta ympäröivä kaksilehtinen sidekudospussi eli [[perikardium]] eli sydänpussi. Sydänpussin sisempi lehti on kiinni lihaskudoksessa eli [[myokardium|myokardiumissa]] ja ulompi lehti ympäröivissä kudoksissa. Perikardiumin lehdet vaihtuvat toisikseen suurten [[verisuoni|verisuonten]] tyvessä. Ulompaa lehteä kutsutaan parietaaliseksi lehdeksi ({{k-la|lamina parietalis pericardii}}) ja sisempää lehteä viskeraaliseksi lehdeksi eli epikardiumiksi ({{k-la|lamina visceralis,epicardium}}). Ulompaa lehteä vahvistaa [[sidekudos|sidekudoskerros]], jonka tarkoituksena on rajoittaa sydämen kokoa ja estää sydänlihassyiden liiallinen venyminen. Sydänpussin lehtien väliin jää sydänpussiontelo, joka on kapea liukastavan nesteen täyttämä ontelo. Sen tehtävänä on pienentää kitkaa sydämen toimiessa. Sydänlihasta verhoaa sisäpuolelta sydämen sisäkalvo eli [[endokardium]], joka muodostuu sidekudoksesta ja levy[[epiteelikudos|epiteelistä]]. Se on suoraan kosketuksissa veren kanssa. Sydämen läpät ovat endokardiumin poimuja. Juuri tästä syystä endokardiumin tulehdus voi levitä myös sydämen läppiin mahdollisesti aiheuttaen [[sydämen läppäviat|läppävikoja]].
Sydän on jakautunut neljään onteloon; oikeaan ja vasempaan eteiseen sekä oikeaan ja vasempaan kammioon. Sydämeen tullessaan veri saapuu aina ensin eteiseen, josta se kulkeutuu läppien ohi saman puolen kammioon ja sieltä edelleen takaisin verenkiertoon. Veri tulee sydämeen aina laskimoita eli veenoja pitkin ja lähtee valtimoita eli arterioita pitkin. Eteisen vaikutus pumppaustyöskentelyssä on melko pieni, sillä normaalioloissa veri valuu suoraan suonista kammioon pysähtymättä juurikaan eteisessä. Vain rasituksessa eteisten pumppaustoiminnalla on merkitystä.
