Versio 22. huhtikuuta 2017 kello 19.20 muokkaa Nenoniel (keskustelu \| muokkaukset) 13 639 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 5. syyskuuta 2017 kello 21.11 muokkaa kumoa Dumiac (keskustelu \| muokkaukset) 13 muokkausta p puolan kielessä ei ole tavua muodostavia konsonantteja; saksassa niitä on ja tämä on mainittu lähteessäkin Uudempi muutos →
Rivi 8: == Tavun rakenne == Tyypillisesti tavu muodostuu sen ''ytimenä'' eli ''sonanttina'' toimivasta [[vokaali]]sta, jonka edellä tai jäljessä voi esiintyä yksi tai useampi [[konsonantti]] (eli kerake).<ref name="Savolainen 2001: 1.8.3"/> Joissain kielissä, kuten [[Englannin kieli\|englannissa]], [[~~Puolan~~Saksan kieli\|~~puolassa~~saksassa]] ja [[Tšekin kieli\|tšekissä]], esiintyy myös tavuja, joissa ei ole lainkaan vokaalia vaan tavun ytimenä toimii jokin konsonantti (esimerkiksi {{K-en\|table}} {{IPA\|[teɪ.bl]}}, jossa jälkimmäisen tavun ytimenä toimii {{IPA\|[l]}}-äänne).<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4"/> Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, joka voi olla lyhyt (esim. ''a''), pitkä (esim. ''aa'') tai [[diftongi]] (esim. ''au''). Erilaisia tavuja on suomessa vajaat 3000,<ref name="Savolainen 2001: 1.8.3"/> ja yleensä tavuun kuuluu 1–4 äännettä. Kotoperäisissä sanoissa tavujen rakenne voi monimutkaisimmillaan olla muotoa KVRK, jossa K on konsonantti, V vokaali ja R [[resonantti]] (''r, l, m'' tai ''n''): '''''kers'''·kuu, '''kelk'''·ka, '''lamp'''·pu, '''lant'''·tu''. Puhekielessä voi esiintyä myös tavuja, joiden muoto on KVK''s'': ''kaks'', ''laps'' (mutta kirjakielisemmin äännettäessä ''s'' aloittaa näissä tapauksissa uuden tavun: ''kak·si, lap·si''). Kaikki kielet eivät salli näin monimutkaisia tavurakenteita, mutta toisaalta joissain kielissä rakenne voi olla mutkikkaampikin. Esimerkiksi [[Japanin kieli\|japanissa]] vain muoto KV on sallittu.

Ero sivun ”Tavu” versioiden välillä