Ero sivun ”Uskovien kaste” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Nenoniel (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Nenoniel (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{lähteetön}}
[[Tiedosto:Baptism by immersion.jpg|thumb|right|200px|Uskovan kaste järvessä.]]
'''Uskovien kaste''' on toinen kahdesta [[kristinusko]]n pääasiallisestapiirissä esiintyvästä [[kaste]]käytännöstä (toinen on [[lapsikaste]]). Uskovien kasteessa kastetaan [[Jeesus|Jeesukseen]] uskova, uskonsa suullaan tunnustanut henkilö. Uskovien kastetta käyttävissä kristillisissä yhteisöissä ei kasteta vauvoja, mutta uskovien kaste ei edellytä täysi-ikäisyyttä, joten uskovien kastetta käyttävissä yhteisöissä kastetaan myös alaikäisiä nuoria ja osassa kastetaan ymmärtäväisessä iässä jo olevia lapsiakin. Uskovien kaste on käytössä esimerkiksi [[Helluntaiherätys|helluntailaisuuden]], [[baptismi]]n, [[adventismi]]n ja [[Vapaakirkko|vapaakirkon]] piirissä.
 
Uskovien kastetta perustellaan ja lapsikastetta vastustetaan muun muassa sillä, että [[Raamattu|Raamatussa]] ei mainita ketään kastetun vauvana, sekä lähetyskäskyn sanajärjestyksellä: Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.<ref>{{Raamatunpaikka|Mark. 16:16}}</ref> Uskovien kaste tapahtuu nykyäänkin yleensä upottamalla kastettava kokonaan veteen, kun taas useimmissa lapsikastetta käyttävissä yhteisöissä nykyisin kaste suoritetaan valelemalla lapsen pää vedellä. Käsitystä, jonka mukaan kaste olisi suoritettava nimenomaan upottamalla, uskovien kastetta käyttävissä kristillisissä yhteisöissä perustellaan muun muassa sillä, että Raamattu kuvaa kastetta hautaamiseksi. Uskovien kaste voidaan suorittaa esimerkiksi järvessä tai joessa mutta myös [[kasteallas|nimenomaan kastetta varten valmistetussa altaassa]], jollaisia on käytössä mm. helluntaiseurakunnissa. Kristillisen uskovien kasteen ottanut liittyy tavallisesti paikallisen seurakunnan jäsenyyteen, mutta kastetta ei tarvitse uusia siirryttäessä saman yhteisön toiseen paikallisseurakuntaan eikä yleensä myöskään siirryttäessä toiseen kristilliseen yhteisöön.