Ero sivun ”Taistelulaiva Bismarck” versioiden välillä

! | kuva colspan="2" style="padding: auto;" align="center"| [[Kuva:Bundesarchiv Bild 193-04-1-26, Schlachtschiff Bismarck.jpg|300px]]

''Bismarckin'' suunnittelu alkoi jo vuonna 1930, jolloin [[Versailles’n rauha]]nsopimus vielä esti Saksaa uudelleenrakentamasta laivastoaan. Samoihin aikoihin [[Washingtonin laivastosopimus]] kielsi sopijavaltiota ([[Yhdysvallat]], [[Yhdistynyt kuningaskunta]], [[Ranska]], [[Italia]] ja [[Japani]]) rakentamasta yli 35 000 tonnin taistelulaivoja. [[Adolf Hitler]]in tultua valtaan Saksa irtisanoutui kaikista laivastoa rajoittavista sopimuksista mutta Saksa kuitenkin kunnioitti näennäisesti Washingtonin sopimusta, vaikkakin ''Bismarckin'' uppouma ylitti sopimuksen rajat.{{Lähde}}

[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen tehty rauhansopimus kielsi Saksalta yli 10&nbsp;000 tonnin [[sota-alus|sota-alukset]]. Sen vuoksi laivaston kehitys lähes pysähtyi, eikä Saksassa kiinnitetty suurten taistelulaivojen suunnitteluun paljoakaan huomiota yli kymmeneen vuoteen.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 40</ref> Kun [[Reichsmarine]] (myöhemmin [[Kriegsmarine]]) alkoi suunnitella uusia taistelualuksia vuonna 1932, laivaston suunnittelijoiden uusi sukupolvi joutui aloittamaan suurten sotalaivojen kehittelyn lähes tyhjästä. Siksi Kriegsmarinen uusiin laivoihin jouduttiin lainaamaan ensimmäisen maailmansodan aikaisen, omana aikanaan edistyksellisen Bayern-luokan taistelualusluokan piirteitä. Esimerkiksi alusten kolme potkuria sekä ammusmakasiinien ja panssaroinnin suunnittelu muistuttavat toisiaan. Bismarckin (kuten myös [[taistelulaiva Tirpitz|Tirpitzin]]) suunnittelussa kuitenkin käytettiin hyväksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtunut voimanlähteiden, panssaroinnin, tulenjohdon sekä ilmatorjunta-aseistuksen kehitys. Bismarckin suunnittelu oli suhteellisen konservatiivinen verrattuna moniin muihin uusiin alustyyppeihin ja se kärsi eräistä kriittisistä suunnitteluvirheistä, kuten se että tulenjohto oli sijoitettu panssaroidun kannen yläpuolelle (asia joka ratkaisi Bismarckin kohtalon viimeisessä taistelussa). Samoin se, että panssarointi oli keskitetty suojaamaan moottoreita, tykkitorneja ja ammusvarastoja muiden osien kustannuksella aiheutti laivan muiden tärkeiden osien kuten komentosillan ja ohjauksen lamaantumiseen taistelutilanteessa. {{Lähde}}

Bismarck (kuten Tirpitzkin) oli varustettu vain kolmella potkurilla muiden suurten taistelulaivojen neljän potkurin sijasta. Tämän seurauksena laivan ohjautuvuus oli lähes täysin peräsimen varassa, ja kun Bismarckin peräsin tuhoutui torpedoiskussa (samanlainen osuma olisi tosin lamauttanut lähes minkä tahansa muunkin taistelulaivan), laivan ohjattavuus oli käytännössä menetetty.{{Lähde}}

Aluksen ilmatorjunta-aseistus oli muiden saman aikakauden alusten tavoin liian vähäinen. Tästä ongelmasta kärsivät myös [[Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat]], [[Yhdysvaltain laivasto]], [[keisarillisen Japanin laivasto]], [[Regia Marina]] (Italia) ja monet muut pienemmät laivastot, jotka eivät olleet ennen toista maailmansotaa ottaneet huomioon ilmavoimien vaarallisuutta pinta-aluksille. Tämän vuoksi hitaiden [[Fairey Swordfish|Swordfish]]-kaksitasojen hyökkäys alusta vastaan osoittautui niin kohtalokkaaksi. Bismarckin ei tiedetä koko uransa aikana ampuneen alas yhtään lentokonetta edes satamassa ollessaan. Saksan suuret taistelulaivat kärsivät lisäksi siitä, että niiden 100 mm tykit olivat ainoastaan ilmatorjuntatykkejä ja 150 mm tykit pintamaaleja vastaan tarkoitettuja. Liittoutuneiden keskiraskas tykistö pystyi hoitamaan molemmat roolit yhdellä tykkityypillä vähentäen siten laivan painoa.{{Lähde}}

Bismarckin voimanlähteinä olivat 150&nbsp;000 hevosvoimaa kehittävät höyryturbiinit. Nämä antoivat alukselle jopa yli kolmenkymmenen solmun nopeuden. Varjopuolena oli höyryturbiinien suuri polttoöljyn kulutus; asia joka rajoitti Bismarckin (sekä [[Taistelulaiva Tirpitz|Tirpitzin]]) toimintasädettä tuntuvasti. Kriegsmarinen tulevien suurten alusten voimanlähteeksi olikin sen vuoksi suunniteltu diesel-moottoreita.{{Lähde}}

1939–1940 Bismarckiin tehtiin muiden asennusten lisäksi suurehko muutostyö: alukseen asennettiin suoran keulan sijaan ns. Atlantin keula (myös klipperikeulaksi kutsuttu), joka Schanhorstin ja Gneisenaun kokemusten pohjalta helpotti aluksen käyttäytymistä myrskyisellä Atlantilla.{{Lähde}}

Bismarck oli 251 metriä pitkä ja 36 metriä leveä. Se oli jaettu [[laipio]]illa 22 vesitiiviseen osastoon, jotka voitiin tarvittaessa sulkea. Aluksen normaali paino oli 41&nbsp;700 tonnia ja täysi paino noin 50&nbsp;900 tonnia, suunnilleen puolet massasta muodostui teräspanssarista. Bismarckin neljässä kaksoistornissa oli kahdeksan 380-millimetristä tykkiä, joilla voitiin ampua 36 kilometrin etäisyydelle. Niiden kranaatit painoivat 800 kilogrammaa.{{Lähde}}

[[KuvaTiedosto:Bb bismarck.png|thumb|Piirros Bismarckista.]]

Bismarckin miehistöön kuului yli 2&nbsp;000 miestä, joiden keski-ikä oli 21 vuotta. Heidän joukossaan oli muun muassa radisteja, lääkintämiehiä, matruuseja, koodinmurtajia, kokkeja, konemiehiä, suutareita ja lämmittäjiä. Bismarck oli arvostettu palveluspaikka ja sen miehistö valittiin kokeen perusteella. Miehistön jäsenet tekivät neljän vuoden sopimuksen. Heitä varten oli laivalla muun muassa pesula, parturi ja räätälinverstas sekä [[leikkaussali]] ja hammaslääkäri.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 43</ref> Heidän erikoisoikeuksiinsa kuuluivat lupa juoda laivalla [[olut]]ta<ref>Kennedy s. 26</ref> ja viikoittainen savukeannos. Jokaisella miehellä oli oma [[koija]], joka pantiin piiloon valveillaolon ajaksi. Jokaisella oli myös henkilökohtainen vaatekaappi.{{Lähde}}

Myös miehistön muonituksesta oli huolehdittu hyvin. Bismarckilla ruoka valmistettiin yhdessä keittiössä ja jaettiin sieltä ämpäreillä eri osastoihin. Laivan kylmiöön mahtui 300 naudan puolikasta ja 500 sikaa.{{Lähde}}

Bismarck rakennettiin Hampurin telakalla ja se laskettiin vesille 14. helmikuuta 1939 tuhansien katselijoiden saattamana. Aluksen kastoi [[Otto von Bismarck]]in lapsenlapsi, [[Dorothea von Loewenfeld]]. Itse Adolf Hitler piti uhmakkaan palopuheen vesillelaskuseremoniassa.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 42</ref> Bismarckin sisaralus [[Taistelulaiva Tirpitz|Tirpitz]] valmistui pari kuukautta myöhemmin. {{Lähde}}

[[Kuva:Rheinuebung Karte2.png|thumb|300px|Operaatio Rheinübung ja Royal Navyn vastatoimenpiteet ilmahyökkäyksineen.]]

Kun Ranska oli antautunut, natsi-Saksa keskittyi [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnanBritannian]] kukistamiseen. 19. toukokuuta ''Bismarck'' lähti kaikessa hiljaisuudessa [[Gotenhafen]]in satamasta [[Puola]]sta suorittamaan ensimmäistä operaatiotaan. Aluksen oli tarkoitus suunnata Atlantille, missä sen tehtävänä oli tuhota kauppalaivat, jotka kuljettivat tarvikkeita Yhdysvalloista Isoon-Britanniaan. Sotatehtävän koodinimi oli ''Rheinübung'', ”Reinin harjoitus” ja ''Bismarck'' sai mukaansa operaatiota suorittamaan raskaan [[risteilijä]]n [[Prinz Eugen]]in (kommodori Helmuth Brinkman). Tarkoitus oli purjehtia Atlantille salaa, mutta jo [[Kattegat]]issa laivat havaittiin<ref>Kennedy s.36</ref>.

Alukset pysähtyivät tankkaamaan [[Norja]]an, Kalvanesiin lähelle [[Bergen]]iä, missä ne havaittiin ja vastarintaliike lähetti sanoman Isolle-Britannialle. Brittiläinen [[Supermarine Spitfire|Spitfire]]-tiedustelukone havaitsi alukset ja valokuvasi ne 21. toukokuuta<ref>Kennedy s.43</ref>. Prinz Eugen tankkasi, mutta Bismarck ei<ref>Kennedy s.45</ref>, asia, joka sittemmin muodostui kohtalokkaaksi.{{Lähde}}

Bismarck olisi voinut tankata myös lähellä napapiiriä Islannista koilliseen, mutta sitäkään ei tehty.{{Lähde}}

''HMS Hood'' aloitti taistelun ampumalla kohti ''Prinz Eugenia'', jota mahdollisesti erehtyi luulemaan ''Bismarckiksi'', ja ''Bismarck'' vastasi tuleen. Alusten välillä käytiin vain kolmen minuutin mittainen taistelu, jonka voittajaksi ''Bismarck'' selvisi. Sen ampuma kranaatti osui suoraan läpi ''HMS Hoodin'' ohuen kannen ajopanosvarastoon ja räjähdyksen voimasta katkennut laiva upposi parissa minuutissa.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 201-203s. 201–203</ref>

''HMS Hoodin'' 1418 hengen miehistöstä vain kolme jäi henkiin<ref>Kennedy s.93</ref> ja pelastettiin myöhemmin vedestä. Upotettuaan ''HMS Hoodin'' molemmat saksalaisalukset suuntasivat tulen kohti ''HMS Prince of Walesia'', joka onnistui pahoin vaurioituneena irtautumaan taistelusta ja liittymään ''Suffolkin'' ja ''Norfolkin'' seuraan. Tappion jälkeen ''Bismarckin'' tuhoamisesta tuli briteille pakkomielle.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 215-216s. 215–216</ref>

''Bismarckiin'' osui muutama tykin ammus, joista yksi muodostui tärkeäksi. Se osui keulan öljytankkeihin, päästi merivettä öljyn sekaan ja öljyä mereen sekä tuhosi venttiilit, joiden kautta öljyä olisi voitu käyttää.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 219</ref> ''Bismarck'' alkoi jättää öljyvanaa ja ennen kaikkea öljy oli nyt niin vähissä, että laivan oli pakko suunnata Ranskaan korjattavaksi<ref>Kennedy s. 98</ref>.

Lentotukialus [[HMS Ark Royal (91)|''HMS Ark Royal''in]] Swordfish-torpedokoneet lähtivät hyökkäykseen kohti ''Bismarckia''. Niille oli kerrottu, että alueella ei ole omia laivoja. Force-H:n risteilijä [[HMS Sheffield (24)|''HMS Sheffield'']] oli kuitenkin ehtinyt alueelle ja Swordfishit löysivät sen ja hyökkäsivät sen kimppuun, onneksi tuloksetta.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 276-277s. 276–277</ref>

Osa torpedoista oli varustettu magneettisytyttimillä, jotka olivat viallisia. Ne laukesivat torpedon osuessa veteen. Asia siis paljastui ajoissa ja viallisista sytyttimistä luovuttiin.{{Lähde}}

[[Kuva:Bismarck astern.jpg|thumb|250px|Bismarckin peräpuoliperä.]]

Saatuaan lieviä vaurioita taistelussa brittien lippulaiva ''HMS Hoodia'' vastaan, lähinnä ''HMS Hoodin'' saattaja-aluksen ''HMS Prince of Walesin'' tykeistä, ''Bismarck'' otti suunnan kohti Ranskaa, missä sen oli tarkoitus rantautua [[Brest (Ranska)|Brestin]] satamaan. Enimmäkseen tämä kuitenkin johtui siitä, että aluksen päällikkö [[Ernst Lindemann]] oli pelästynyt hyökkäyksestä ja väittänyt, että lukuisia koneita oli ammuttu alas, vaikka todellisuudessa yksikään ei ollut pudonnut. Iso-Britannia määräsi kaikki käytettävissä olleet laivansa ja lentokoneensa ''Bismarckin'' perään. Huolimatta vaurioistaan ''Bismarck'' onnistui kuitenkin pysyttelemään vielä yli 30 tuntia poissa kaikkien brittialusten ulottuvilta<ref>Kennedy s. 124-152124–152</ref> .

Kello 10.35, noin 30 tuntia sen jälkeen kun britit olivat kadottaneet saksalaisaluksen näkyvistään, [[Consolidated Catalina]] -lentovene havaitsi sen ja onnistui nipin napin pakenemaan paikalta täynnä ilmatorjunnan aiheuttamia reikiä. Britit lähettivät lentotukialus ''[[HMS Ark Royal_(91)|HMS Ark Royalilta]]'' ''Bismarckin'' kimppuun 15 kaksitasoista [[Fairey Swordfish|Swordfish]]-torpedokonetta, joista yhden onnistui vaurioittaa aluksen peräsintä. Kun peräsin oli jumissa, ei laiva voinut enää jatkaa matkaansa, vaan pyöri pitkän aikaa ympyrää<ref>Kennedy s. 175</ref>. Meri oli liian kylmä ja rauhaton, jotta sukeltajat olisivat voineet korjata vaurion, eikä konehuoneeseen päässyt, koska sinne oli tulvinut vettä ja se oli täynnä öljyä. Brittialukset pystyivät helposti saartamaan paikalleen jämähtäneen aluksen.{{Lähde}}

Britit lähettivät nyt uusista ja tehokkaista [[Tribal-luokka (hävittäjä)|Tribal-luokan hävittäjistä]] koostuvan 4. hävittäjälaivueen ([[kommodori]] Philip Vian) hyökkäämään ''Bismarckin'' kimppuun; lippulaiva [[HMS Cossack (F03)|''HMS Cossack'']] sekä hävittäjät ''HMNZS Maori'' (komentaja Harold T. Armstrong) ja ''HMIS Sikh'' (komentaja Graham H. Stokes) saivat useita torpedo-osumia viholliseen, mutta vauriot jäivät pintapuolisiksi. Laivueen aluksista yksi, [[Puolan merivoimat|Puolan laivaston]] hävittäjä [[ORP Piorun (1940)|''ORP Piorun'']] (komentaja E. Plawski) meni uhmakkaasti lähimmäs ''Bismarckia'' tulittaen sitä kaikilla aseillaan, kunnes konehuoneeseen tulleen osuman johdosta joutui vetäytymään; puolalaisten ampumat neljä torpedoa menivät ohi. {{Lähde}}

Koska ''Prinz Eugen'' oli komennettu jo päiviä aiemmin pois taistelualueelta, ei ''Bismarckilla'' ollut apunaan yhtään saksalaisalusta. Lisäksi miesten taistelutahto oli kärsinyt merivoimien sotatoimia johtavan amiraali [[Günther Lütjens]]in epäsuosion takia. Taistelulaivat [[HMS Rodney (29)|''HMS Rodney'']] (9 x 406 mm) (kommodori Frederick H. G. Dalrymple-Hamilton) ja laivaston lippulaiva [[HMS King George V (41)|''HMS King George V'']] (''HMS Prince of Walesin'' sisaralus, 10 x 354 mm) (suuramiraali John Tovey/kommodori Wilfred Patterson) pääsivät lopulta taistelukontaktiin ''Bismarckiin''. {{Lähde}}

Britit alkoivat tulittaa alusta. Navigointikykynsä puutteista huolimatta ''Bismarck'' vastasi tuleen, mutta täpäristä ohilaukauksista huolimatta se ei osunut kertaakaan. Se sai kaksi pahaa osumaa komentotorniin ja tulenjohtolaitteisiin, ja alle tunnissa alus oli ilmiliekeissä. Suurin osa siitä ei enää muistuttanut taistelulaivaa, ja miehistö oli joko veden varassa tai kannella tekemässä kuolemaa.{{Lähde}}

Kun yhteys komentosillalle oli katkennut, päällikkö Lindemann tiesi mitä tuleman piti. Hän antoi miehistölle käskyn avata ''Bismarckin'' pohjaventtiilit ja aktivoida niiden runkoläpivienteihin sijoitetut aikasytytteiset räjähteet.<ref>'''Bismarckin takaa-ajo''';, artikkeli APUApu-lehdessä 27.5.1961 </ref> Käskyn toteutti henkilökohtaisesti aluksen yli-insinööri, insinöörikommodori Junack<ref>'''Bismarckin takaa-ajo''';, artikkeli APUApu-lehdessä 27.5.1961 </ref>.

Kun näin oli tehty, Lindemann määräsi kaikki miehet hyppäämään yli laidan.{{Lähde}}

[[Kuva:HMS Dorsetshire Bismarck survivors.jpg|thumb|200px|''HMS Dorsetshire'' pelastaa Bismarckin miehistöä 27.5. toukokuuta 1941.]]

County-luokan raskas risteilijä [[HMS Dorsetshire (40)|''HMS Dorsetshire'']] (kommodori Benjamin Martin) ampui alukseen kolme torpedoa, joista yksi räjähti keskilaivassa ja yksi aluksen perässä, repien peräosan kokonaan irti. Puoli yhdentoista maissa, 27. toukokuuta, puolentoista tunnin taistelun jälkeen, Bismarck vajosi aaltoihin. Silminnäkijöiden mukaan päällikkö Lindemann seisoi uppoavan laivan keulassa tehden kunniaa ja seurassaan henkilökohtainen lähettinsä, joka käskystä huolimatta ei jättänyt päällikköään.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 333</ref> Ennen uppoamistaan laiva kääntyi ylösalaisin ja vajosi pinnan alle. Sen kannella laakeriensa varassa olleet neljä pää[[tykkitorni]]a irtosivat uppoamisvirtauksen voimasta. Kun Bismarck oli täyttynyt kokonaan vedellä, se kääntyi taas oikein päin. Uppoamisesta aiheutuneen virran voima repi laivan komentosillan, savupiipun ja maston irti. Noin 10–20 minuutin kuluttua uppoamisesta alus törmäsi vedenalaiseen vuoreen ja liukui seinämää pitkin 4&nbsp;790 metrin syvyyteen.{{Lähde}}

Pelastusveneitä ei kuitenkaan voitu laskea mereen kovan merenkäynnin vuoksi.{{selvennä|tässä on katko}} Saksalaisia yritettiin pelastaa heittämällä heille köysiä, mutta monet olivat niin pahoin haavoittuneita, etteivät jaksaneet vetää itseään ylös. Lisäksi vesi oli vain 13–asteista ja siinä kelluva öljy teki köysistä liukkaat. Juuri kun pelastustoimet oli saatu käyntiin, brittialukset joutuivat poistumaan sukellusveneuhan vuoksi paikalta mukanaan vain ne 110 saksalaista, jotka olivat jo kiivenneet laivoihin tai roikkuivat vielä köysissä. Loput miehistön jäsenet jäivät veden varaan ilman pelastusmahdollisuutta. {{Lähde}}

Myös ''Bismarckin'' laivakissa, Oskar-kolli, pelastettiin. Seuraavana päivänä saksalainen [[sukellusvene]] ''U-74'' pelasti vielä kolme ja huoltoalus ''Sachsenwald'' kaksi miehistön jäsentä. Kuultuaan taistelun lopputuloksen puolueettoman [[Espanja]]n diktaattori kenraali [[Franco]] lähetti uppoamispaikalle espanjalaisen laivasto-osaston, mutta enempää pelastuneita ei löytynyt. ''Bismarckin'' miehistöstä kuoli kaikkiaan 2&nbsp;106 miestä.{{Lähde}}

Yhdysvaltalainen meriarkeologi [[Robert Ballard]], sama henkilö joka löysi uponneen [[Titanic]]in, löysi myös Bismarckin hyvin säilyneen hylyn vuonna 1989.{{Lähde}}

* {{Kirjaviite| Tekijä=Eddy Bauer| Nimike= Toinen Maailmansotamaailmansota, osa II| Julkaisija= WSOY| Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki| Vuosi= 1974| Tunniste= ISBN 951-0-05842-4}}

* ''Bismarckin takaa-ajo'', APUApu-lehti 27.5.1961

* {{Kirjaviite | Tekijä = Tamelander, Michael & Zetterling, Niklas| Nimeke = Bismarck: taistelu Atlantin herruudesta|Vuosi = 2005| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-30305-4}}

{{Commonscat-rivi|Bismarck (ship, 1939)}}

* [http://www.kbismarck.com/ Kbismarck.com]

* [http://www.battleshipbismarck.info/ Battleshipbismarck]

*Baden to Bismarck:A Story of Stagnation [http://www.avalanchepress.com/Baden.php Baden to Bismarck: A Story of Stagnation]