Ero sivun ”Bernard Montgomery” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) p fix |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 22:
| kotisivu =
| linkin nimi =
}}
'''Bernard Law Montgomery''' ('''Montgomery, Alameinin 1. varakreivi''', ''Monty'') ([[17. marraskuuta]] [[1887]] [[Lontoo]] – [[24. maaliskuuta]] [[1976]] [[Alton]], [[Hampshire]]) oli [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] [[sotamarsalkka]], joka tunnetaan parhaiten osallistumisestaan [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] merkittäviin taisteluihin [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] puolella.
==Varhaiset vuodet ja ensimmäinen maailmansota==
Montgomery syntyi [[Lontoo]]ssa 1887. Opiskeltuaan St. Paulin koulussa ja [[Royal Military Academy Sandhurst|Sandhurstin kuninkaallisessa sotilasakatemiassa]] hän liittyi vänrikin arvoisena upseerina [[Kuninkaallinen Warwickshiren rykmentti|Kuninkaallisen Warwickshiren rykmentin]] 1. pataljoonaan vuonna 1908 palvellen aluksi [[Intia]]ssa. Ylennys luutnantiksi seurasi vuonna 1910. [[Ensimmäinen maailmansota]] alkoi elokuussa 1914, jolloin hän siirtyi rykmenttinsä mukana [[Ranska]]an, jossa osallistui [[Monsin taistelu|Monsin]] vetäytymistaisteluihin. Hän haavoittui vaikeasti [[Ypresin ensimmäinen taistelu|Ypresissä]] 13. lokakuuta 1914 osallistuessaan hyökkäykseen [[Saksan keisarikunta|saksalaisten]] hallussaan pitämään Méterenin kylään, jossa Montgomery sai tarkka-ampujan luodin oikean keuhkonsa läpi ja toisen osuman polveensa. Hän sai [[Distinguished Service Order]] -kunniamerkin toiminnastaan. Toivuttuaan alkuvuodesta [[1915]] hän toimi koulutusvaiheessa olleiden 112. prikaatin ja 104. prikaatin
Vuonna 1921 Montgomery komennettiin esikuntaupseeriksi prikaatiin [[Corkin kreivikunta|Corkissa]], jossa [[Irlannin itsenäisyyssota]]a käytiin kiivashenkisesti. Vaikka [[IRA]] oli tappanut Montgomeryn serkun, hänen toimintaansa sodassa ei pidetty yhtä brutaalina kuin esimerkiksi samalla alueella toimineen [[Arthur Percival]]in. Montgomery ei nähnyt ongelmia hallituksen politiikassa, mutta henkilökohtaisesti hän piti konfliktia mahdottomana voittaa ja piti brittijoukkojen vetäytymistä ainoana järkevänä ratkaisuna.
Rivi 38:
[[Kuva:Montgomery watches his tanks move up.jpg|thumb|280px|right|Montgomery [[M3 Lee|M3]] Grant panssarivaununsa tornissa Pohjois-Afrikassa lokakuussa 1942.]]
[[Kuva:Gen. Bernard Law Montgomery and Lt. Gen. George S. Patton, Jr.,.jpg|thumb|280px|right|Montgomery ja George S. Patton Sisiliassa 28. heinäkuuta 1943.]]
Pian Britanniaan paluunsa jälkeen hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja oltuaan erilaisissa tehtävissä kotisaarilla, hänet nimitettiin [[brittiläinen 8. armeija|8. armeijan]] komentajaksi Pohjois-Afrikassa elokuussa 1942 sen jälkeen kun alun perin tehtävään nimitetty [[William Gott]] oli kuollut, kun hänen koneensa oli ammuttu alas matkalla [[Kairo]]on.
Montgomeryn toimet siirtyessään 8. armeijan komentajaksi närkästyttivät syvästi [[Claude Auchinleck|Auchinleckia]] ja hänen poistuvaa esikuntaansa. Montgomery ilmoitti ottaneensa 8. armeijan komennon 12. elokuuta 1942 vastoin saamiaan ohjeita, kun hänet oli lähetetty tutustumaan armeijaan. Ilmoituksella ei ollut todellista vaikutusta, sillä ei hän olisi voinut tehdä sen enempää kuin ollessaan tuleva komentaja ja hän poistui 8. armeijan esikunnasta välttääkseen vastalauseet.<ref name="Desert">{{Kirjaviite | Tekijä=Barnett, Correlli | Nimeke=The Desert Generals | Julkaisija=Cassell | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 0-304-35280-2 | Kieli={{en}} }}</ref> Montgomery onnistui nopeasti kohottamaan 8. armeijan moraalia, muun muassa mustamaalaamalla edeltäjänsä Auchinleckin. Montgomeryn vähättelevä ja ajoittain loukkaava asenne muita kohtaan vaikutti epäsuotuisasti mielipiteisiin hänen kyvyistään ja persoonallisuudestaan. Hänellä tuntui olevan enemmän vetovoimaa alaisinaan oleviin tavallisiin sotilaisiin kuin useisiin niistä upseereista, jotka toimivat suoraan hänen kanssaan. Montgomery yritti sinnikkäästi esiintyä joukoille niin usein kuin mahdollista vieraillen eri yksiköissä ja tehden itseään tunnetuksi miehille.
[[Alam Halfan taistelu]]ssa, joka alkoi 31. elokuuta 1942, [[Erwin Rommel]]in joukot yrittivät puhkaista brittien rintamalinjan ja saartaa suurimman osan 8. armeijaa. [[Ultra-tiedustelu]]n avattua tiedot Rommelin suunnitelmista hyökkäys torjuttiin ja läpimurrot pysäytettiin ennen kohteita. Taistelun jälkeen Montgomerya arvosteltiin siitä, ettei hän hyökännyt vetäytyviä saksalaisia vastaan. Kuitenkin yksi Montgomeryn vahvuuksia komentajana oli se, että hän ymmärsi joukkojensa suorituskyvyn rajat. Hänen arvionsa mukaan 8. armeija ei olisi pystynyt voittamaan saksalaisia liikkuvassa, vakiintumattomassa mekanisoidussa taistelussa vaan ryhtyminen sellaiseen taisteluun antaisi saksalaisille yliotteen.
Vaikka [[Winston Churchill]] erotti Auchinleckin, koska tämä ei ollut tarpeeksi hyökkäävä, Montgomerylle Churchill antoi enemmän aikaa kuin Auchinleck oli pyytänyt sen hyökkäyksen valmisteluun, joka aloitti [[El Alameinin toinen taistelu|El Alameinin taistelun]]. Ennen kuin Montgomery otti komennon, Pohjois-Afrikan taistelut olivat olleet kokonaisuutena tuloksettomia; kumpikin osapuoli voitti taisteluja, mutta ei onnistunut saamaan ratkaisevaa yliotetta. Montgomery oli havainnut tämän eikä aikonut taistella ennen kuin pystyisi saamaan selvän voiton. Montgomery kannatti tarkkaa suunnittelua ja joukkojensa harjoittelua, jotka myös saivat käyttöönsä enemmän panssareita kuin Auchinleckin aikana. Kun El Alameinin taistelu alkoi, 8. armeijalla oli käytössä 500–700 <ref name="Desert"/><ref name="Hart">{{Kirjaviite | Tekijä=Liddell Hart, B.H. | Nimeke=History of the Second World War | Julkaisija= Da Capo | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 0-306-80912-5 | Kieli={{en}} }}</ref> kappaletta viimeisintä mallia olevia yhdysvaltalaisia tankkeja.
Kun brittien siihen mennessä suurin tykistökeskitys toisessa maailmansodassa alkoi 23. lokakuuta, Montgomery on varma siitä että hän tulisi voittamaan, ei joukkojen liikuttelulla vaan taktisella yllätyksellä ja sitä seuraavalla väsytystaistelulla. Montgomery kuvasi tätä termillä ”tappamisottelu” (''killing match''). Brittien ilmaherruus, tykistöylivoima ja saksalaisten jatkuva polttoainepula käänsivät taistelun lopputuloksen väistämättä liittoutuneiden voitoksi. Rommel aloitti joukkojensa vetäytymisen 2. marraskuuta, mutta [[Adolf Hitler]] kielsi perääntymisen ja käski pitää rintamalinjat ”voitto tai kuolema” -käskyllään. Tämä ei ollut mahdollista ja motorisoidut joukot määrättiin vetäytymään<ref name="Rommel">{{Kirjaviite | Tekijä=Rommel, Erwin | Nimeke=The Rommel Papers | Julkaisija=Da Capo | Vuosi=1953 | Tunniste=ISBN 0-306-80157-4 | Kieli={{en}} }}</ref>, mutta motorisoimattoman jalkaväen 25 000 miestä joutui antautumaan<ref name="Desert"/>. Tämä oli briteille sodan ensimmäinen suuri voitto maalla.
Montgomery sai [[Bathin ritarikunta|ritarin]] arvon ja ylennettiin kenraaliksi. Montgomeryn myöhempi hidas ja tasainen eteneminen kun saksalaiset vetäytyivät satoja kilometrejä kohti Tunisiassa olevia tukikohtiaan ei ollut vaikuttavaa, mutta siinä käytettiin brittiarmeijan logistista- ja tulivoimaylivoimaa samalla kun vältettiin liikkuvuutta vaativia taisteluja. Samalla se antoi liittoutuneille vaikutelman, että sota Pohjois-Afrikassa oli kääntynyt heidän menestyksekseen. Montgomery piti aloitteen, hyökäten ylivoimalla sopivaksi katsomalla hetkellään ja samalla Rommel vetäytyi samaan tahtiin kohti Tunisiaa, mutta oli koko ajan sivustakoukkausten uhkaama.<ref name="Desert"/><ref name="Rommel"/>
Rivi 53:
===Normandia===
[[Kuva:Bradley - Montgomery - Dempsey.jpg|thumb|280px|right|21. armeijaryhmän komentajat kenraali Omar N. Bradley, kenraali Montgomery ja kenraaliluutnantti Miles C. Dempsey Normandiassa Ranskassa 10. kesäkuuta 1944. Taustalla Montgomeryn Humber Tourer.]]
Montgomeryn rooli Operaatio Overlordin suunnitelmien muuttamisessa oli tärkeä, sillä hän ei kelpuuttanut ensimmäistä suunnitelmaa vaan vaati hyökkäyksen laajentamista. Lopputuloksena oli viiden divisioonan vahvuinen maihinnoususuunnitelma, joka ei kuitenkaan ollut yksin Montgomeryn ansiota, sillä jo kuukausia ennen hänen ehdotustaan hyökkäystä oli haluttu vahventaa.<ref name="Over">{{Kirjaviite | Tekijä=Hastings, Max | Nimeke=Overlord | Julkaisija=Pan | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 0330390120 | Kieli={{en}} }}</ref> Kuten ottaessaan 8. armeijan komennon, niin nytkin Montgomery matkusti säännöllisesti eri yksiköissään kohottamassa moraalia ja valvomassa koulutuksen edistymistä. Voi hyvin olla, että juuri koulutuksesta huolehtiminen oli hänen suuria vahvuuksiaan.
Normandian maihinnousun aikana ja useita kuukausia sen jälkeen Montgomery komensi kaikkia liittoutuneiden maajoukkoja Normandiassa: brittiläisiä, kanadalaisia ja yhdysvaltalaisia. Brittiläiset joukot juuttuivat [[Caen]]in kaupungin ulkopuolelle. Montgomeryn alkuperäisen suunnitelman mukaan Caen olisi pitänyt vallata jo ensimmäisenä päivänä, mutta tuo tärkeä kaupunki vallattiin vasta puolessa välissä elokuuta. Tämä herätti kritiikkiä sekä yhdysvaltalaisten että brittiläisten ylempien upseerien taholta, erityisesti [[SHAEF|SHAEF:n]] varakomentaja [[Arthur Tedder]]iltä.
Montgomeryn Normandian taistelujen johtaminen on luultavasti eniten kiisteltyjä aiheita hänen taisteluistaan. Normandiassa brittiläinen 2. armeija taisteli idässä pääasiassa avoimella seudulla, mutta sillä oli vastassa pääosa saksalaisista panssareista mukaan lukien suurin osa länsirintaman [[Waffen-SS]]-panssaridivisioonista. Yhdysvaltain 1. armeija lännessä taas taisteli hyvin vaikeassa maastossa (''bocage''), mutta vähemmän laadukkaita saksalaisia joukkoja vastaan. Montgomeryn alkuperäinen suunnitelma perustui liittoutuneiden tasaiseen etenemiseen, jossa tarkoituksena oli vallata Caen ensimmäisenä päivänä ja läpimurto idässä. Kun tänä suunnitelma epäonnistui, Montgomery ja hänen alaisensa improvisoivat useita operaatioita kuten [[Villers-Bocage]], [[operaatio Epsom]], [[operaatio Charnwood]], [[operaatio Goodwood]] ja [[operaatio Cobra]]. Kampanjan edetessä Montgomeryn lausunnot taisteluista olivat ennemminkin syynä kiistoihin kuin hänen toimintansa komentajana. Hänen myöhemmälle väitteelleen, että hänen tavoitteensa olisi ollut sitoa pääosa saksalaisista panssarijoukoista Caenin lähistölle, jotta yhdysvaltalaiset joukot olisivat voineet suorittaa läpimurron, ei löydy tukea todisteista. Kuitenkin Montgomeryn komentamat liittoutuneiden joukot aiheuttivat ratkaisevan tappion saksalaisille, tuhoten heidän joukkonsa Normandiassa, valtasivat Pariisin ja saartoivat suuren määrän saksalaisia [[Falaisen motti|Falaisen motissa]] ja loivat pohjan nopealle etenemiselle Saksan rajalle.
Rivi 74:
Sodan jälkeen Montgomerystä tehtiin 1. Alameinin varakreivi vuonna 1946. Hänen maineensa tahriintui kaksi vuosikymmentä kuoleman jälkeen, kun vuonna 1999 paljastuneissa aiemmin salaisissa papereissa oli todisteita [[rasismi]]sta vuosilta 1947–1948, jolloin hän toimi maavoimien komentajana. Tuona aikana hänet määrättiin pitämään salaisina näkemyksensä, jotka olivat vastoin Britannian virallisesta linjaa ja edustajat tarkastivat, että hänen julkiset esiintymisensä pysyvät linjassa.
Montgomeryn muistelmat ovat joidenkin mielestä olleet liian kriittiset sodanaikaisia kollegoja kohtaan. Hänen hatara ystävyytensä [[Eisenhower]]in kanssa päättyi muistelmien julkaisuun.
Vuonna 1967 Montgomery herätti huomiota kampanjoimalla [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuuden]] laillistamista vastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta myöhemmin on hänen elämäkertansa kirjoittaja on esittänyt epäilyn, että Montgomery itse olisi ollut ”tukahdutettu homoseksuaali”.<ref name="Guard">[http://www.guardian.co.uk/Archive/Article/0,4273,4142165,00.html Guardian-lehden artikkeli]. {{en}}</ref>
| |||