'''Adsorptio''' on fysikaalinen prosessi, jossa [[kaasu]]mainen aine (tai [[neste]]) muodostaa ohuen kalvon [[kiinteä olomuoto|kiinteän]] aineen pintaan.<ref>[1http://www.britannica.com/EBchecked/topic/6565/adsorption Adsorption] Encyclopædia Britannica {{en}}</ref> Tyypillisin esimerkki adsorption hyötykäytöstä on [[aktiivihiili]]suodatin.<ref>[http://www.kwfilter.fi/kaasufaasi.html Aktiivihiilisuodattimet kaasufaasille] KW Filter</ref> Aineen pinnassa olevat [[atomi]]t ja [[molekyyli]]t eivät ole kaikilta tahoilta viereisten atomien tai molekyylien ympäröimänä, ja siksi niillä on käyttämättömiä [[valenssi (kemia)|valenssi-]] tai muita vetovoimia, joilla ne voivat kiinnittää vieraita molekyylejä. Adsorption voimakkuus riippuu sekä adsorboivasta aineesta että adsorboituvasta aineesta. Huokoiset ja hienojakoiset aineet adsorboivat usein hyvin johtuen suuresta pinta-alasta. [[Zeoliitti|Zeoliiteilla]] voidaan poistaa [[hiilidioksidi]]a kaasusta ja [[sinkkioksidi]]lla (ZnO) [[rikkivety]]ä (H<sub>2</sub>S), jolloin muodostuu [[sinkkisulfidi]]a (ZnS). Adsorptio voi olla fysikaalista tai kemiallista riippuen siinä vaikuttavista voimista ja syntyvistä sidoksista. Kemiallista adsorptiota kutsutaan [[kemisorptio]]ksi ja fysikaalista adsorptiota [[fysisorptio]]ksi.
IUPAC:n määritelmän mukaan adsorptio on kaasun, nesteen tai kiinteän kerroksen muodostuminen kiinteän aineen tai nesteen pinnalle. Adsorptiota on kahdenlaista riippuen kiinnittymistavasta. Kemisorptiossa yksi kerros molekyylejä, atomeja tai ioneita kiinnittyy adsrobentin pintaan kemiallisin sidoksin. Fysisoprtiossa adsorboituneet molekyylit ovat kiinnittyneet heikommilla van der Waalsin voimilla. Adsorptio on tärkeä ominaisuus prosessi pintareaktiooissa, kuten korroosiolle ja heterogeeniselle katalyysille. [2]
