Ensimmäisten optiosopimusten käyttäjinä pidetään yleisesti [[Antiikin Kreikka|Antiikin kreikkalaisia]] maanviljelijöitä, jotka pyrkivät aikanaan suojaamaan niillä oliivisatonsa mahdollisen kuivuuden tai tulvien aiheuttamilta taloudellisilta menetyksiltä.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Vesa Puttonen ja Erik Valtonen|Nimeke=Johdannaismarkkinat|Vuosi=1996|Sivu=1–284|Julkaisupaikka=Porvoo|Julkaisija=WSOY}}</ref> He ymmärsivät, että sadonkorjuusta saatava tuotto riippui suuresti säästä, joten he päättivät "vakuuttaa itsensä" optioilla kompensoidakseen mahdollista rahallista menetystä. MaanviljelijätOman taloudellisen positionsa suojaamiseen pyrkivät maanviljelijät eivät kuitenkaan olleet ainoita optioista kiinnostuneita markkinoilla, sillä pian sopimuksillanäillä johdannaissopimuksilla alettiinkin käydä suojaamisen lisäksi myös täysin spekulatiivista kauppaa "uhkapelaajien" lyödessä vetoa tulevan oliivisadon suuruudesta maanviljelijöiden kanssa. Näillä spekuloijilla harvemmin oli omaa oliviisatoa omistuksessa, mutta he halusivat lyödä vetoa optiosopimuksilla kohde-etuuden tulevasta hinnankehityksestä. <ref name=":0" /> Nykymuotoisten vakioitujen optiosopimusten kaupankäynti alkoi yhdysvaltalaisessa [[Chicago Board Options Exchange]]:ssä (CBOE) vuonna 1973.<ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=John C. Hull|Nimeke=Options, Futures, and other Derivatives (Global Edition)|Vuosi=2009|Sivu=2–4, 194–250|Julkaisija=Pearson Education Limited|Isbn=978-0-273-75907-2}}</ref> Vaikka optioilla oltiinkin käyty kauppaa jo tätä aiemmin, niin CBOE onnistui luomaan puitteet järjestäytyneelle rahoitusinstrumenttien kaupankäynnille tarkoin yksilöidyillä sopimusehdoilla.<ref name=":1" /> Etenkin akateemiset edistysaskeleet ''eurooppalaisten'' optiosopimusten hinnan määrittelyssä tutkijoiden Fischer Black ja Myron Scholes (1972, 1973)<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Fischer Black & Myron Scholes|Otsikko=The Valuation of Option Contracts and a Test of Market Efficiency|Julkaisu=The Journal of Finance|Ajankohta=1972|Numero=2|Sivut=399–417|Julkaisija=|Doi=10.2307/2978484|www=http://www.jstor.org/stable/2978484}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Fischer Black & Myron Scholes|Otsikko=The Pricing of Options and Corporate Liabilities|Julkaisu=Journal of Political Economy|Ajankohta=1973|Numero=3|Sivut=637–654|Julkaisija=|Doi=10.1086/260062|Issn=0022-3808|www=http://www.journals.uchicago.edu/doi/10.1086/260062}}</ref> sekä Robert Mertonin (1973)<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Robert C. Merton|Otsikko=Theory of Rational Option Pricing|Julkaisu=The Bell Journal of Economics and Management Science|Ajankohta=1973|Numero=1|Sivut=141–183|Julkaisija=|Doi=10.2307/3003143|www=http://www.jstor.org/stable/3003143}}</ref> toimesta edesauttoivat suuresti optiokaupankäynnin räjähdysmäisessä kasvussa (ks. [[Black–Scholes-malli]]).
