Ero sivun ”James Cook” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 117:
Cook purjehti Uudesta-Seelannista kaakkoon jatkaakseen eteläisen mantereen etsintää, mutta hän kohtasi vain aavaa merta, sumua ja jäätä. Cook ohjasi laivansa vielä kerran napapiirin yli yrityksissään löytää mannerta, jonka olemassa oloon hänkään ei enää uskonut. Jäätävään säähän kyllästyneessä miehistössä Cookin perinpohjaisuus aiheutti suurta ärtymystä. Eteläisimmillään ''Resolution'' kävi 71. eteläisellä leveyspiirillä, etelämmässä kuin kukaan sitä ennen, kunnes valtavan korkea ja leveä jäämassa pakotti sen kääntymään takaisin. Mutta sen sijaan että olisi jatkanut suoraan Englantiin, Cook päätti jäädä tutkimaan eteläistä Tyyntämerta vielä yhdeksi vuodeksi. Matkalla kohti trooppisia vesiä Cook sairastui vakaviin vatsa- ja suolistovaivoihin.<ref>Whitney 1989, s. 244–249.</ref>
 
====Viimeinen kierrosKierros Etelämerellä====
''Resolution'' saapui [[Pääsiäissaari|Pääsiäissaarelle]] maaliskuussa 1774. Cook oli hämmästynyt siitä, kuinka paljon Pääsiäissaaren asukkailla oli yhteistä läntisen Tyynenmeren asukkaiden kanssa valtavasta etäisyydestä huolimatta. Saaren valtavat [[Moai|kivipatsaat]] hämmästyttivät retkikuntaa suuresti. Saari oli kuitenkin puuton, kuiva ja köyhä, joten ''Resolution'' jätti sen jo viiden päivän kuluttua. Matkalla kohti Tahitia laiva ankkuroitui [[Marquesassaaret|Marquesassaarille]] ja täydensi muonavarastojaan. Alkuasukkaiden kauneus teki Cookiin ja muihin miehistön jäseniin suuren vaikutuksen.<ref>Whitney 1989, s. 250–255.</ref>
 
''Resolution'' saapui Tahitille juuri kun saarelaisten armeija oli valmistelemassa myöhempää hyökkäystä läheiselle [[Moorea]]n saarelle. Armeijan koon perusteella Cook arveli saaren asukasluvuksi jopa 200&nbsp;000; nykyarvio sen ajan asukasluvusta on vain 35&nbsp;000. Muutoin kaikki sujui kuten ennen, ja Cook joutui taas käyttämään varastelun lopettamiseksi vakiotaktiikkaansa, kanoottien ja muiden saarelaisten tavaroiden takavarikointia. ''Resolution'' jatkoi toukokuussa matkaa länteen ja kävi taas Seurasaarilla. Sieltä se lähti 4. kesäkuuta [[Tonga]]n [[Nomuka]]lle ja sieltä kuun lopussa etsimään uusia saaria.<ref>Whitney 1989, s. 255–273.</ref>
 
Retkikunta purjehti pienten saarten muodostamaan saaristoon heinäkuun puolivälissä. Cook ankkuroi saaren edustalle, joka tunnistettiin [[Malekula]]ksi. Saarella paljon aiemmin käyneet espanjalaiset ja ranskalaiset olivat joutuneet alkuasukkaiden hyökkäyksen kohteeksi, mutta Cook otettiin vastaan ystävällisesti. Malekulalaiset olivat paljon lyhyempiä ja tummempia kuin englantilaisten aiemmin tapaamat saarelaiset ja puhuivat erilaista kieltä. He olivat kiinnostuneita laivan tavaroista mutta eivät yrittäneet varastaa niitä. He oppivat ääntämään englanninkielisiä sanoja helposti, mikä hämmästytti retkikunnan tiedemiehiä. Saarella ei kuitenkaan ollut paljonkaan ruokaa vaihdettavaksi, joten Cook lähti jo kahden päivän kuluttua.<ref>Whitney 1989, s. 274–277.</ref>
[[Tiedosto:The Landing at Tana one of the New Hebrides, by William Hodges.jpg|thumb|''Maihinnousu Tanalle Uusilla-Hebrideillä''. William Hodgesin maalaus vuodelta 1775/1776.]]
 
Viimeisellä kierroksellaan läntisellä Tyynellämerellä Cook löysi muun muassa [[Uusi-Kaledonia|Uuden-Kaledonian]] saaren sekä [[Vanuatu|Uusien-Hebridien]] saariryhmän (nykyinen [[Vanuatu]]).
[[Tiedosto:The Landing at Tana one of the New Hebrides, by William Hodges.jpg|thumb|''Maihinnousu Tanalle[[Tanna]]lle Uusilla-Hebrideillä''. William Hodgesin maalaus vuodelta 1775/1776.]]
 
Cook kiirehti eteenpäin pienten saarien lomitse nousematta maihin, mikä ärsytti Forsteria, joka halusi päästä tutkimaan niitä. Cook oli matkan tässä vaiheessa kiinnostunut kuitenkin etupäässä vain kartoittamaan aluetta. [[Eromanga]]n saaren rannalla syttyi kahakka, jossa neljä alkuasukasta ja kaksi englantilaista haavoittui. [[Tanna]]llakin vastaanotto oli aluksi varautunut ja torjuva, mutta saarelaiset ja laivan miehistö ystävystyivät muutaman päivän kuluttua. Tannalaiset olivat ihmissyöjiä, ja Cookin tapaama heimo varottikin englantilaisia vihollisheimostaan. Saaren aktiivinen tulivuori tarjosi tilaisuuden tehdä geologisia tutkimuksia. Retkikunta vietti Tannalla hiukan yli kaksi viikkoa. Sen jälkeen Cook jarkoi alueen tutkimista ja löysi vielä [[Espiritu Santo]]n. Hän antoi saariryhmälle nimeksi Uudet-Hebridit (nykyiseltä nimeltään [[Vanuatu]]).<ref>Whitney 1989, s. 277–285.</ref>
 
Cook otti kurssin Uutta-Seelantia kohti, mutta neljän päivän purjehtimisen jälkeen retkikunta löysi vielä yhden suuren saaren, jota ei kukaan eurooppalainen ollut häntä ennen nähnyt. Vastaanotto oli ystävällinen. Alkuasukkaat olivat paljon pitempiä ja vankkarakenteisempia kuin Uusien-Hebridien asukkaat. Retkikunta vietti saarella yhdeksän päivää, ja Forster pääsi jälleen keräilemään kasvinäytteitä. Cook nimesi saaren [[Uusi-Kaledonia|Uudeksi-Kaledoniaksi]], sillä alkuasukkailla ei ollut omaa nimeä saarelle.<ref>Whitney 1989, s. 285–288.</ref>
 
Forster päätteli että Uusien-Hebridien ja Uuden-Kaledonian tummat asukkaat (melanesialaiset) olivat tulleet saarille [[Uusi-Guinea|Uudelta-Guinealta]] ja [[Maustesaaret|Maustesaarilta]], ja vaaleammat itäisempien saarten asukkaat (polynesialaiset) [[Malakan niemimaa]]lta. Englantilaiset eivät koskaan päässeet melanesialaisten kanssa yhtä läheisiin väleihin kuin kulttuurisesti edistyneempien polynesialaisten kanssa.<ref>Whitney 1989, s. 289–291.</ref>
 
====Uudesta-Seelannista Atlantia kohti====
''Resolution'' lähti Uudesta-Kaledoniasta syyskuun puolivälissä. Se kohtasi vielä kaksi saarta, joista suurempi oli [[Norfolkinsaari]]. Viikko sen jälkeen laiva saapui Uuteen-Seelantiin, missä se vietti kolme viikkoa. Tyytyväisenä kaikkiin löytöihinsä Cook otti nyt kurssin kohti Kap Hornia. Hän kartoitti vielä Tulimaan länsirannikon ja saavutti Atlantin uudenvuodenpäivänä 1775. Atlantilla retkikunta löysi vielä [[Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret|Etelä-Georgian saaren]]. Koska merellä alettiin taas havaita jäävuoria yllättävän matalilla leveysasteilla, Cook päätteli korrektisti että laiva oli lähellä [[Antarktiksen niemimaa|niemimaata]], jonka täytyi työntyä [[Etelämanner|etelänapaa ympäröivästä mantereesta]]. Cook ei kuitenkaan halunnut enää rasittaa miehistöään, joten hän ei lähtenyt etsimään maata etelästä vaan jatkoi Afrikan rannikolle.<ref>Whitney 1989, s. 294–298.</ref>
 
====Paluu Englantiin====