Ero sivun ”Kiinan kieli” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 35:
Kiina on [[tonaalinen kieli]], eli sanojen merkitys riippuu myös niiden sävelkulusta. Toonien määrä vaihtelee puhekielestä toiseen. Mandariinikiinassa on neljä toonia (viisi mikäli neutraali tooni lasketaan mukaan), Etelä-Kiinassa ja [[Hongkong]]issa puhutussa [[kantoninkiina]]ssa on kuusi ja [[Shanghai]]n seudulla puhutussa [[wu-kiina]]ssa on vain kaksi toonia. Mandariinikiinan toonit eli sävelet ovat 1) nuotiltaan tasainen, suhteellisen korkea 2) nouseva 3) matala, joka nousee lopussa 4) laskeva. Nämä merkitään pinyin-kirjoituksessa aksenteilla. Lisäksi on olemassa viides eli neutraali tooni, jolla ei ole erillistä painoa ja joka siksi äännetään samalla tavalla kuin suomalainen vastaava.<ref name="EB"/>
 
Tooneja ei merkitä kiinalaisiin nimiin ja muihin sanoihin, joita sijoitetaan länsimaisen tekstin joukkoon esimerkiksi sanomalehdissä sekä muissa yhteyksissä. Näin ollen kiinankielisten sanojen merkitys ja oikea ääntämistapa jää usein epäselväksi, joskin sen voi välillä arvata kontekstista. Myöskään oikean sävelen tietäminen ei anna vielä lopullista varmuutta sanan merkityksestä, koska varsinainen merkitys paljastuu vasta kirjainmerkeistäkirjoitusmerkeistä, joista osa lausutaan keskenään samalla tavalla. On myös joitain sanoja, joilla on sama kirjainmerkkikirjoitusmerkki, mutta eri merkitys ja lausunta. Tämä on osittain seurausta kiinalaisen merkistön yksinkertaistamisesta.
 
Kiinan kielelle on tyypillistä, että useimmat sanat ovat pienemmistä sanoista muodostettuja yhdyssanoja. Esimerkkejä: