Ero sivun ”Ulosotto” versioiden välillä

Suomessa [[yksityisoikeus|yksityisoikeudellisen]] velvoitteen täytäntöönpano edellyttää [[tuomioistuin|tuomioistuimen]] tuomiota, mutta [[julkisoikeus|julkisoikeudellinen]] saatava, kuten vero, voidaan ulosmitata ilman maksuvelvollisuuden vahvistamista. Ulosotto on erityistäytäntöönpanon yleisnimitys. Sen tärkein laji on [[ulosmittaus]] eli rahamääräisen velvoitteen täytäntöönpano. Ulosottoon kuuluu myös [[irtaimisto|irtaimen esineen]] tai [[kiinteistö]]n luovutustuomion pakkotäytäntöönpano, hallinnan palauttaminen kuten häätö sekä teetto-, kielto- ja sietämistuomioiden täytäntöönpano. Ulosoton muoto on myös lapsen huoltoon tai tapaamisoikeuteen liittyvän päätöksen toteuttaminen.<ref>''Encyclopædia iuridica fennica,'' Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palstat 775–778.</ref>

Alueellisena ulosottoviranomaisena Suomessa toimii kihlakunnan ulosotto-osasto tai ulosottovirasto. Näitä johtaa johtava [[kihlakunnanvouti]], jonka alaisuudessa työskentelee kihlakunnanvouteja sekä kihlakunnanulosottomiehiä. Ulosottomenettelystä voidaan valittaa erikseen määrättyihin [[käräjäoikeus|käräjäoikeuksiin]] joko ulosottovalituksella tai voudin osoituksen mukaisesti täytäntöönpanoriitana.

Vuonna 2015 velallisen pankkitililtä voidaan ulosottaa kaikki ne rahat, jotka ylittävät 1021,05 euroa. <ref>Helsingin Sanomat, 12.1.2015, s.B10</ref> Vuoden 2016 lopulla ulosotossa oli vajaat 500,000 henkilöä.<ref>[https://yle.fi/uutiset/3-9754346 Melkein joka kymmenes suomalainen on ulosotossa – Talouden käänne parempaan ei näy vielä] Yle, 2017</ref>