Ero sivun ”Niittyleinikki” versioiden välillä

Monivuotinen niittyleinikki kasvattaa alalajista riippuen 5–100 cm pitkän pystyn, karvaisen varren. Se on tavallisesti pystyjuurakkoinen. Aluslehtien ruodin pituus vaihtelee lyhyestä pitkään. [[Lehti (kasvitiede)|Lehden]] lapa on 3–5-jakoinen tai -osainen, liuskat ovat ruodittomia ja vaihtelevasti toistamiseen liuskaisia tai hampaisia. Varsilehdet ovat aluslehtiä lyhyempiruotisia ja pienempiä. Varsilehtien lapa on kolmiosainen, liuskojen muoto vaihtelee ehytlaitaisista epäsäännöllisesti isohampaisiin. [[Kukka|Kukat]] sijaitsevat yksittäin varren ja haarojen päissä. Kukkaperä on sileä ja kukkapohjus on kalju. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Verhiö on viisilehtinen ja teriönmyötäinen, Mesikuoppaisia, kullankeltaisia terälehtiä on viisi kappaletta. Niittyleinikki kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Hedelmistö koostuu on 2–3,5 mm pitkistä pähkylöistä, joissa on lyhyt, käyrä ota.<ref>Retkeilykasvio 1998, s. 75, 77–78.</ref>

Niittyleinikki on [[myrkyllisyys|myrkyllinen]], sillä sen sisältämän [[ranunkuliini]]n hajoamistuotteena syntyvä [[protoanemoniini]] aiheuttaa kosketusallergiaa ja sisäisesti nautittuna voi aiheuttaa [[kammiovärinä]]ä ja hengityselinten vajaatoimintaa.<ref>Suomen terveyskasvit 1982, s. 305, 332.</ref> Kansanlääkinnässä tuoretta niittyleinikkiä, kuten myös muita leinikkilajeja, on kuitenkin käytetty murskattuna känsiin ja lihas- ja nivelsärkyihin.<ref name="TERVEYSKASVIT">Suomen terveyskasvit 1982, s. 305.</ref> Pahan makunsa vuoksi karja ja hevoset jättävät sen syömättä.<ref>Ålands flora 2010, s. 120.</ref> Kuivattuna niittyleinikin myrkyllisyys ja paha maku katoavat, joten sen joutuminen rehuheinän joukkoon ei haittaa.<ref name="TERVEYSKASVIT"/>