Ero sivun ”Autuaiden saaret” versioiden välillä

4 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Sumerilaisten [[Gilgames]]-eepoksen saarivaltakunta [[Dilmun]], jonne [[Nooa]] pakeni tuhotulvaa, [[Ziusudra]]a, paikallistettiin [[Bahrain]]in saarelle.
 
Antiikin ajan "onnelliset saaret" sijoitettiin Atlantille, lähinnä Kanarian saarille, ja samastettiin Elysioniin, jonne valitut pääsivät kuolemansa jälkeen. [[Plutarkhos]] kirjoitti niistä näin: "Siellä sataa harvoin, ja silloin kun sadetta saadaan, sitä tulee kohtuullisesti. Tuulet ovat enimmäkseen lauhkeita ja ne antavat niin runsaasti [[kaste]]ttakastetta, että maa tuottaa itsestään parhaita hedelmiä ylenpalttisesti eikä asukkaiden tarvitse tehdä mitään muuta kuin nauttia lepoa kaikesta vaivannäöstään. Ilma on aina miellyttävä, ja [[barbaari]]tkin yleisesti otaksuvat, että juuri siellä ovat ne [[Elysionin kentät]] ja autuaiden asuinsijat, joita [[Homeros]] [[runo]]issaan tenhoten kuvaa."
 
[[Historioitsija]] Josefus Flavius yhdistää Autuaiden saariin gnostilaisuuteen liittyvän dualismin, käsityksen hengen ja aineen vastakohtaisuudesta ja toivon vapautua pimeyden vallasta valoon. Sielut ovat peräisin "hienoimmasta eetteristä", yläilmojen taivaallisista kerroksista, mutta ne on kuolemiseen asti kahlittu "lihan orjuuteen". Kuolemisen yhteydessä sielut puhdistetaan ja viedään Autuaiden saarille, ilon maahan, kun taas saastaiset sielut ajetaan pimeyden rotkoon.