Ero sivun ”Välimuisti” versioiden välillä

Nykyaikaisilla prosessoreilla on tyypillisesti keskusmuistin ja prosessorin rekisterien lisäksi kaksi tai kolme välimuistitasoa. Syynä useampiin välimuistitasoihin on se, että suurikokoisen ja samaan aikaan erittäin nopean välimuistin toteuttaminen on nykyteknologialla mahdotonta.

 

 

Prosessorin kanssa samalla piirillä on yleensä myös L2-tason välimuisti, joka on kuitenkin löyhemmin integroitu itse prosessoriytimeen; jos prosessoripiiri on niin sanottu moniydinprosessori eli samalla piirillä on useampi [[suoritin]], saattaa L2-välimuisti olla jaettu prosessoriytimien kesken. L2-välimuisti on tyypillisesti kooltaan 256–4 096 kibitavua ja viiveeltään 10–20 kellojaksoa. L2- ja L1-välimuistien välillä on tyypillisesti 128–256-bittinen väylä, jonka avulla koko välimuistilohko siirtyy verrattaen nopeasti L1-välimuistilinjalle. L2-välimuistin kirjoituspolitiikka on useimmiten takaisinkirjoittava ja lohkon koko on yleensä sama kuin L1-välimuistissakin. L2-välimuistin osuus koko prosessoripiirin pinta-alasta on tyypillisesti noin puolet.