Ero sivun ”Välimuisti” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 68:
Nykyaikaisilla prosessoreilla on tyypillisesti keskusmuistin ja prosessorin rekisterien lisäksi kaksi tai kolme välimuistitasoa. Syynä useampiin välimuistitasoihin on se, että suurikokoisen ja samaan aikaan erittäin nopean välimuistin toteuttaminen on nykyteknologialla mahdotonta.
 
Ensimmäisen eli L1-tason välimuisti on jaettu tyypillisesti erillisiin data- ja ohjelmavälimuisteihin, joista voidaan lukea samanaikaisesti (Harvard-[[Harvardin arkkitehtuuri]]), ja molemmat ovat kooltaan tyypillisesti 16–64 kibitavua. Tämän välimuistin viive on alhainen, noin 2–4 kellojaksoa, ja se on hyvin tiukasti integroitu prosessorin ytimeen. Prosessorin käskyn dekoodausyksikkö sekä lataus- ja talletusyksiköt on suoraan liitetty L1-välimuistiin ja välimuistin väylät on suunniteltu täysin näitä silmällä pitäen. L1-välimuistin kirjoituspolitiikkana on useimmiten läpikirjoitus ja lohkon koko on 32–128 tavun luokkaa.
 
Prosessorin kanssa samalla piirillä on yleensä myös L2-tason välimuisti, joka on kuitenkin löyhemmin integroitu itse prosessoriytimeen; jos prosessoripiiri on niin sanottu moniydinprosessori eli samalla piirillä on useampi [[suoritin]], saattaa L2-välimuisti olla jaettu prosessoriytimien kesken. L2-välimuisti on tyypillisesti kooltaan 256–4 096 kibitavua ja viiveeltään 10–20 kellojaksoa. L2- ja L1-välimuistien välillä on tyypillisesti 128–256-bittinen väylä, jonka avulla koko välimuistilohko siirtyy verrattaen nopeasti L1-välimuistilinjalle. L2-välimuistin kirjoituspolitiikka on useimmiten takaisinkirjoittava ja lohkon koko on yleensä sama kuin L1-välimuistissakin. L2-välimuistin osuus koko prosessoripiirin pinta-alasta on tyypillisesti noin puolet.