Ero sivun ”Progressiivinen vero” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 9:
{{Neutraalius|varmasti myös saanut vastustusta?}}
Progressiivinen tulovero on saanut kannatusta monilta taloustieteilijöiltä ja muilta yhteiskuntatieteilijöiltä. Ensimmäisenä siihen viittasi taloustieteen isänä pidetty [[Adam Smith]] teoksessaan Kansojen varallisuus (1776).
1900-luvulla veroprogressio eteni pisimmälle anglosaksisissa maissa. Yhdysvallat siirtyi progressiiviseen tuloverotukseen 1913. Maa kulki veroprogression eturintamassa ja siellä nähtiinkin ensimmäiset yli 70 prosentin verokannat, aluksi tuloverotuksessa (1919) ja myöhemmin perintöverotuksessa (1937). Ylin tuloverokanta laski 1920-luvulla, mutta vuonna 1937 se korotettiin 79 prosenttiin, vuonna 1942 edelleen 88 prosenttiin ja vuonna 1944 peräti 94 prosenttiin. Toisen maailmansodan jälkeen ylin verokanta pysyi 90 prosentin tuntumassa 1960-luvun puoliväliin. Sen jälkeen se vakiintui 70 % paikkeille aina 1980-luvun alkuun asti. Vuosina 1932–1980 liittovaltion tuloveron ylin verokanta oli keskimäärin 81 %.<ref>Piketty, s. 461–462</ref>
Britanniassa ylimpien tuloluokkien marginaalivero oli 1940-luvulla ja 1970-luvulla Yhdysvaltojakin korkeampi, 98 prosenttia. Se on tähänastisen verohistorian ylivoimaisesti korkein saavutus.<ref>Piketty, s. 463</ref>
Sekä Britannian että Yhdysvaltain korkeimmat verokannat koskivat [[pääomatulo]]ja (''unearned income''). [[Ansiotulo]]jen (''earned income'') ylin verokanta oli varsinkin 1970-luvulla ajoittain hieman alhaisempi.<ref>Piketty, s. 463</ref>
Manner-Euroopassa Britannian ja Yhdysvaltain kaltaisia korkeita veroprosentteja ei ole sovellettu kuin poikkeustilanteissa. Ranskassa ja Saksassa yllettiin 1940–1980 -luvuilla 50–70 prosenttiin. Saksassa ylin verokanta oli poikkeuksellisesti 90 % vuosina 1947–1949.<ref>Piketty, s. 462</ref>
==Progressiivinen verotus Suomessa==
| |||