Ero sivun ”Mäkitupalainen” versioiden välillä

'''Mäkitupa''' tarkoittaa jonkin maatilan alueella olevaa ''vuokra-asumusta'', pikku tupaa, johon yleensä ei kuulunut mainittavammin viljelypinta-alaa, toisin kuin [[torppari|torppaan]].<ref name="wsoy">WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 317, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4</ref>. Asukkaita kutsuttiin '''mäkitupalaisiksi''' (murteittain myös ''mäkimökkiläisiksi'' tai ''mökkiläisiksi'').<ref>Nykysuomen sanakirja, 2. osa (L-R), hakusanat ''mäki, mäkitupa, mökki, mökkipahanen, mökkönen''. 10. painos WSOY 1998, ISBN 951-0-09106-5</ref>. He kuuluivat Suomen [[tilaton väestö|tilattomaan väestöön]]. Järjestelmä oli käytössä 1700-luvun loppupuolelta lähtien 1900-luvun alkupuolelle [[torpparilaki]]in asti. Mäkitupalaiset työskentelivät yleensä palkollisina ulkopuolisissa töissä, ja muodostivat huomattavan osan maaseudun työvoimareservistä.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki| Sivu = 294, 343| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref>

Mäkitupalaiskysymys ratkesi vasta 1919 niin sanotun [[Laki vuokra-alueiden lunastamisesta|torpparivapautuslain]] myötä, jolloin mäkitupalaiset saivat mahdollisuuden lunastaa tilat itselleen. [[Lex Kallio]] -lain nojalla tilattomat saattoivat hankkia itselleen lisämaata.<ref name=hss /> Vuosina 1919–1937 mäkitupia lunastettiin itsenäisiksi yhteensä 45&nbsp;170.<ref name="wsoy"/>.