Ero sivun ”Arabikevät” versioiden välillä

'''Arabikevät''' tai '''arabien kevät''' ({{k-ar|الثورات العربية‎|al-Thawrāt al-ʻArabiyyah}}) on mielenosoitusten, kansannousujen ja väkivaltaisuuksien aalto, joka alkoi [[Tunisian vallankumous|Tunisian vallankumouksesta]] vuodenvaihteessa 2010–2011.

Maallisten tahojen alkujaan aloittamassa arabikeväässä<ref name="mmm_2012_187" /> näkyi kansannousuja hyväksikäyttäneiden islamistien näkyvä nousu politiikkaan<ref name="mmm_2012_189">MMM 2012, s. 189.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ulkomaiden-uutisvuodesta-poimittua-eu-n-kriisista-arabikevaan-viilenemiseen/2183670 | Nimeke = Ulkomaiden uutisvuodesta poimittua: EU:n kriisistä arabikevään viilenemiseen | Julkaisu = MTV Uutiset | Ajankohta = 31.12.2012 | Viitattu = 5.3.2015}}</ref> korvaamaan perinteistä arabinationalismia<ref>[http://www.lausti.com/articles/Mideast/arabikevat.html Arabikevät ja takatalvi] Hannu Reime, Ydin 1/2012</ref> sekä eri islamilaisten suuntausten välinen valtataistelu.

Ulkomaat eivät aiheuttaneet arabikevättä, vaikka sen yhtenä syynä onkin (esimerkiksi tutkija Seymour M. Hershin mukaan) se, että Yhdysvallat ja Saudi-Arabia tukivat [[Sunnalaisuus|sunnalaisia]] äärijärjestöjä ja [[Muslimiveljeskunta|Muslimiveljeskuntaa]], jotta [[Šiialaisuus|šiiojen]] ja erityisesti Iranin vaikutusvalta ei alueella pääsisi kasvamaan.<ref>[http://www.newyorker.com/magazine/2007/03/05/the-redirection The New Yorker 5.3.2007, viitattu 9.1.2015]</ref> Arabikevään aktivistit vastustivat ainakin osin myös länttä, joka oli tukenut esimerkiksi Egyptin vanhaa hallintoa.{{Lähde}}

Kuwaitissa oli vuonna 2005 "sininen vallankumous", jossa osoitettiin mieltä naisten äänioikeuden puolesta. Naiset saivat äänoikeudenäänioikeuden, mutta valta ei vaihtunut. Iranissa vuonna 2009-2010 "vihreä vallankumous", jossa protestoijat pitivät vaalitulosta väärennettynä. Mutta ehdokas Mousavin kannattajat eivät saaneet tahtoaan läpi. Tunisian Gafsan kaivosalueella oli kuukausia kestäviä protesteja vuonna 2008. Egyptissä työväestö protestoi vuodesta 2004. Egypti kukisti vuoden 2008 protestin ja lakon soluttautumalla ja mellakkapoliisin avulla. Tässä protestissa osanottajat olivat nuoria työnväen- ja keskiluokkaisia. Algeriassa oli monia protesteja vuosina 2008 ja 2010. Länsi-Saharassa perustettiin 2010 sahrawien protestileiri, jonka Marokon turvallisuusjoukot hajottivat ja tuhosivat.

Hallituksen vastaus kansan mielenosoituksiin ja mellakoihin vaihteli maittain. Joissain maissa hallitus kaatui heti tai suostui neuvotteluihin, joissain maissa se käytti väkivaltaa mielenosoitusten hajottamiseen. Arabikevättä on usein verrattu{{Kenen mukaan}} [[Itä-Euroopan vallankumoukset 1989|kommunismin kaatumiseen Itä-Euroopassa 1989]], mutta monet tarkkailijat (esimerkiksi Jean-Marie Guéhenno) näkevät vallankumouksissa huomattavia erojakin. Arabikevät vertautuu myös [[Iranin vallankumous|Iranin vallankumouksen]], jossa [[ajatollah Khomeini]]n johtamat fundamentalistit syöksivät [[Mohammad Reza Pahlavi|šaahin]] vallasta ja perustivat [[Islamilainen tasavalta|islamilaisen tasavallan]].<ref>[http://www.nytimes.com/2011/04/22/opinion/22iht-edguehenno22.html?_r=0 The Arab Spring Is 2011, Not 1989] New York Times The Opinion Pages 21.4.2011 </ref>

Tunisian vallankumouksen innoittamat mielenosoitukset levisivätkin lähes kaikkialle [[arabimaailma]]an. Monissa arabimaissa autoritaarinen hallinto oli estänyt yhteiskunnan ja talouden kehittymisen. Algeriassa mielenosoitukset alkoivat jo vuoden 2010 lopussa,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.aljazeera.com/news/africa/2010/12/2010123012345588575.html | Nimeke = Scores hurt in Algeria protests | Julkasu = Al Jazeera | Ajankohta = 30.12.2010 | Viitattu = 5.3.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref> ja tammikuussa arabikevät oli levinnyt esimerkiksi [[Libanon]]iin ja [[Jemen]]iin.

Egyptin kansannousu alkoi [[25. tammikuuta]] [[2011]], kun Kairon [[Tahririn aukio]]lle ensimmäistä kertaa kokoontui hallitusta vastustavia ihmisiä osoittamaan mieltään yksinvaltaa vastaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/ulkomaat/a1390618503406 | Nimeke = Neljä kuollut Kairon mielenosoituksissa arabikevään vuosipäivänä | Julkaisu = HS.fi | Ajankohta = 25.1.2014 | Viitattu = 5.3.2015}}</ref> Mielenosoitukset johtivat nopeaan vallanvaihtoon, kun 18 päivää kestäneiden mielenosoitusten jälkeen maan presidentti [[Hosni Mubarak]] pakotettiin eroamaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/egyptissa_repesi_riemu_presidentti_mubarak_eroaa/2358523 | Nimeke = Egyptissä riemuitaan: Presidentti Mubarak erosi | Julkaisu = Yle Uutiset | Ajankohta = 11.2.2011 | Viitattu = 5.3.2015}}</ref>

Armeija nosti väliaikaisen presidentin valtaan ja lupasi vapaat vaalit. Islamilaiset voittivat presidentin- ja parlamentinvaalit. Uusi presidentti [[Mohammed Mursi]] oli lähtöisin [[Muslimiveljeskunta|Muslimiveljeskunnasta]]. Mursin hallinto herätti laajaa vastustusta talouden jatkuvan alamäen ja islamisaatiopyrkimyksen vuoksi. Armeija ja hallinto kiistelivät siitä, että Mursi oli täyttänyt parlamentin vastoin perustuslakia. Mursi suostui hajottamaan parlamentin. Mursin vastustajat järjestivät jättimäisiä mielenosoituksia, ehkä jopa armeijan tuella. Armeija vaati Mursia suostumaan opposition vaatimukseen, että muiden kuin islamilaisten puolueiden edustajia tulisi ottaa hallitukseen. Mursi suostui vaatimuksiin vasta viime minuuteilla.

Vielä Gaddafin kukistumisen jälkeenkin Libyassa syntyi vuonna 2012 väkivaltaisuuksia eri suuntauksia edustavien asejoukkojen kesken.<ref>[http://yle.fi/uutiset/libya_uhkaa_ajautua_uuteen_sisallissotaan/5051779 Libya uhkaa ajautua uuteen sisällissotaan] Yle 5.1.2012</ref> Hallitus ei kyennyt valvomaan maata, vaan se oli suurelta osin keskenään riitelevien heimojen hallussa, ja Libya saattaa ajan mittaan ajautua uuteen sisällissotaan.<ref>[http://yle.fi/uutiset/libya_varautuu_laajeneviin_heimotaisteluihin/3376783 Libya varautuu laajeneviin heimotaisteluihin] Yle 1.4.2012</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://finnish.ruvr.ru/2012/02/15/66130038/ | Nimeke = Libya sisällissodan jälkeen | Julkaisu = Radio Venäjän Ääni | Ajankohta = 15.2.2012 | Viitattu = 5.3.2015}}</ref> Keväällä 2014 Libyassa tuli vallankaappauksella valtaan kenraali [[Khalifa Haftar]], joka ilmoitti taistelevansa islamisteja ja ääriryhmiä vastaan.<ref>[http://yle.fi/uutiset/libyalaisministeri_tukee_kapinakenraalia/7255526 Libyalaisministeri tukee Haftaria]. Yle uutiset 22.5.2014. Viitattu 24.5.2014.</ref>

Syyriassa arabikevät vaihtui kesään 2012 mennessä veriseksi sisällissodaksi, jossa hallituksen ja protestoijia tukeneiden sotilaiden armeijat taistelivat keskenään. Lisäksi hallitusta vastaan taisteli ääri-islamilaisia taistelijoita, joiden pelättiin aloittavan erillisen kamppailun maltillisempien kapinallisten kanssa.<ref>[http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013012616603073_ul.shtml Arabikevään verinen jälkipyykki: "Koira, joka ei haukkunut, oli al-Qaida"] Iltalehti 26.1.2013</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://plan.fi/arabikevaan-yllattavat-vaikutukset-nakyvat-sahelin-kriisissa | Nimeke = Arabikevään yllättävät vaikutukset näkyvät Sahelin kriisissä | Julkaisu = Plan.fi | Tekijä = Niskanen-Tamiru, Maritta | Viitattu = 5.3.2015}}</ref>

Monien maiden tilanne on pysynyt epävakaana arabikevään jälkeen.

YK laski arabikevään hinnaksi alueen maille yli 500 miljardia euroa. Sodat ja levottomuudet ovat lisänneet valtioiden velkaa, työttömyyttä, korruptiota ja köyhyyttä. Laskelma huomioi myös tapahtumien heijastevaikutukset, kuten pakolaisten kasvaneen määrän ja turismin vähentymisen. Menetykset ovat noin kuusi prosenttia arabimaiden vuosien 2011–2015 bruttokansantuotteesta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/3-9289721 | Nimeke = YK laski arabikevään hinnaksi yli 500 miljardia| Tekijä = Teemu Toivola| Julkaisu = Yle uutiset | Ajankohta = 12.11.2016| Viitattu = 14.11.2016 }}</ref>

Liikehdinnän tulos on pettymys niille, jotka uskoivat länsimaisen demokratian nopeaan leviämiseen alueelle.<ref>[http://www.hs.fi/ulkomaat/a1354254668915 Arabikevään jälkeen koitti talvi] Helsingin Sanomat uutisanalyysi ?.12.2012</ref> Arabikevään muutokset eivät useinkaan tuoneet parempaa yhteiskuntaa,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/ulkomaat/a1450246440982 | Nimeke = Arabikeväästä on kulunut viisi vuotta – Arabimaailma roihuaa yhä | Tekijä = Tommi Hannula| Tiedostomuoto =html | Selite = | Julkaisu =Helsingin sanomat | Ajankohta = 17.12.2015| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 17.12.2015 | Kieli =suomi }}</ref>.<ref name=kokko>[http://todellisuus.org/index.php?topic=1394.1280;wap2 Anna Kokko: ”Arabikevät” kuvaa yhä huonommin Lähi-idän todellisuutta]. Blogeista poimittua 14.2.2013. Viitattu 15.2.2014. sitaatti: "Vaikka kaikki eivät uusiin johtajiinsa tyytyväisiä olekaan, tärkeintä on se, että nyt kansalaiset uskaltavat nousta hallitsijoitaan vastaan. - - Tähän mennessä on käynyt selväksi, etteivät arabimaat ole siirtymässä demokratiaan tuolloisen Itä-Euroopan nopeudella. Todennäköiseltä vaikuttaa sekin, etteivät valtiot edes halua kopioida eurooppalaista tapaa toteuttaa kansanvaltaa.</ref> ainoastaan pysyvän levottomuuden. Monet ihmiset ovat tyytymättömiä valtaan nousseisiin hallituksiin, koska ne eivät pystyneet parantamaan talouden huonoa tilaa.<ref name=voima>[http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2013/numero-1/kolmas-arabikevat Kolmas arabikevät] Silja Kanerva. Voima.fi 1/2013</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/ulkomaat/a1372825636305 | Nimeke = Oliko arabikevät kuvitelmaa? | Julkaisu = HS.fi | Tekijä = Zidan, Aishi | Ajankohta = 4.7.2013 | Viitattu = 5.3.2015}}</ref> Esimerkiksi Jemen suistui epävakauteen, kun arabikevään kansanousu levisi sinne vuonna 2011 ja pitkäaikaisen diktaattorin [[Ali Abdullah Saleh]]in oli luovuttava vallasta. Jemenin uusi hallitus ei ole onnistunut ulottamaan valtaansa koko maahan. Tätä tyhjiötä on täyttänyt esimerkiksi terroristiverkosto al-Qaida.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/ulkomaat/a1421549435973 | Nimeke = Jemen luisuu kohti kaaosta, ja sillä on kauaskantoiset seuraukset| Tekijä = Aishi Zidan | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 18.1.2015 | Viitattu = 18.1.2015 }}</ref>. Syyria ajautui arabikevään takia [[Syyrian sisällissota|pitkään, tuhoisaan sisällissotaan]], jossa oli monia osapuolia, ja johon ulkomaat sekaantuivat. Libyassa puhkesi [[Libyan sisällissota|lyhyt sisällissota]], jonka jälkeenkin väkivalta jatkui maassa.

*{{Kirjaviite | Tekijä =Naser Khader ja Stig Matthiesen | Nimeke =Verta vuotava sydän - arabikevät ja sen hiipuminen | Vuosi =2016 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Kirjataimi | Suomentaja =Aino Pääsky | Tunniste = | Isbn =978-952-93-6665 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.11.2016 | Kieli = suomi}}