Ero sivun ”Lehmäntatti” versioiden välillä

'''Lehmäntatti''' (''Leccinum scabrum'') on [[tatit|tattien]] heimoon kuuluva syötäväksi kelpaava [[ruokasieni]]. LajilllaLajilla on kansanomainen nimitys '''löpö'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nils Suber| Nimeke = Sienimetsässä, kerääjän ja käyttäjän sieniopas| Vuosi = 1952| Luku = Tatit, Boletaceae| Sivu = 140| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY| Suomentaja = Toivo Rautavaara (suom. toim.)| Viitattu = 16.11.2016 | Kieli = }}</ref>.

Lehmäntatin kookas ja kupera lakki on 5–15 cm leveä ja väriltään ruskeansävyinen. Lakin pintakelmu ei ole tahmea märkänäkään. Sienen valkea [[malto]] on pehmeää ja hajutonta. Pillit ovat nuorena harmaan valkeat, mutta sienen vanhetessa siihen ilmestyy ensin ruskeita täpliä, kunnes pillistö muuttuu kokonaan likaisen ruskeaksi. Sienen pitkä ja hoikka jalka on vaaleanharmaa, ja siinä on tummia pisteitä. Vanhoilla yksilöillä lakki on toukkainen ja pehmeä.<ref name="opas">{{Kirjaviite | Tekijä = Eriksson, K. & Kotiranta, H.| Nimeke = Käytännön sieniopas| Vuosi =1985 | Sivu =75 | Julkaisija =Kirjayhtymä | Tunniste =ISBN 951-26-2809-0}}</ref>

Sienen maku on mieto ja etenkin nuoret, vielä kiinteät, yksilöt kelpaavat ruokasieneksi. Pehmeä ja vetinen malto kuitenkin estää sienen säilönnän, ja [[kuivaaminen]] tai [[pakastaminen]] sitkentääsitkistää sienen.<ref name="opas"/>