Ero sivun ”Ranskan suuri vallankumous” versioiden välillä

| osa_sotaa =

| kuva = Jacques Bertaux - Prise du palais des Tuileries - 1793.jpg

| päivämäärä = 5. toukokuuta 1789 – 9. marraskuuta 1799<br>(10 vuotta, 6 kuukautta, 4 päivää)

| paikka = [[Ranska]]

}}

 

 

Ranskan vallankumouksesta johdetaan monia modernin [[demokratia]]n keskeisimmistä arvoista, kuten [[kansanvalta]], [[ihmisoikeudet]] ja [[oikeusvaltio]]n periaate. Samalla [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] asema muuttui täysin, sillä se menetti [[valtionuskonto|valtion­uskonnon]] asemansa, ja Ranskaan hyväksyttiin [[ajatuksenvapaus|ajatuksen-]] sekä [[uskonvapaus]]. Vallankumouksen aatteellinen sisältö tiivistetään usein iskulauseeseen ”[[Vapaus, veljeys ja tasa-arvo]]”. Vallankumouksen uudistukset eivät jääneet ainoastaan Ranskan sisäisiksi, vaan ne levisivät ympäri Eurooppaa. Muita vallankumouksen myötä syntyneitä uudistuksia ovat [[metrijärjestelmä]], [[vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelu|vasemmisto–oikeisto-jako]] ja yleinen [[asevelvollisuus]]. Monet nykyisen Ranskan kansalliset symbolit juontuvat vallankumouksen ajalta.

 

== Syyt ==

Vallankumoukseen johtivat monet tekijät. Näistä tärkeimpiä olivat vanhan vallan jääminen kehityksen ja ajan virtojen jalkoihin sekä kireä verotus. [[Porvaristo]] nousi vallankumoukseen liittolaisinaan tyytymättömät maaorjat ja palkkatyöläiset. Vallankumouksellisten ideologiana olivat [[valistusaika|valistusajan]] ihanteet ja nousevat ideat. Vallankumouksen edetessä ja vallan siirtyessä monarkialta lainsäädännöllisille elimille alun perin liittoutuneiden osapuolten intressit alkoivat asettua vastakkain. Liberaalimmat [[girondistit]] jäivät vähemmistöön jyrkkämielisemmän [[vuoripuolue]]en ottaessa vallan vähitellen 1792–1793 ja aloittaessa terrorin kauden 1793–1794.

 

*[[Kolmas sääty|kolmanteen säätyyn]] kuuluvien kansalaisten tyytymättömyys.

*[[kuningas|kuninkaan]] vieraantuminen kansan hädästä.

 

Tilannetta seurannut taistelu parlamenteissa ja yritykset uudistaa verojärjestelmää osoittivat ensimmäisiä hajoamisen merkkejä ''[[ancien régime]]ssä''. Seuraavassa taistelussa

*Ludvig XVI lupasi jälleen kutsua koolle [[Ranskan säätyvaltiopäivät]] (''États généraux'') viiden vuoden kuluessa.

 

 

Ensimmäinen [[valistus]]­ajan ihanteiden mukainen vallankumous oli [[Amerikan vallankumous]] 1775–1783, ja siihen osallistui moni innokas ranskalainen liberaalien ihanteiden vuoksi tai halusta näyttää briteille. Palatessaan kotiin ranskalaiset, joukossaan tuleva vallankumousten sankari, markiisi Lafayette, toivat mukanaan ajatuksen samanlaisesta kumouksesta kotona. Sittemmin myös Amerikan itsenäisyysjulistuksen vapaus, tasa-arvo ja luovuttamattomat ihmisoikeudet otettiin myös Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistukseen.

 

===Bastiljin valtaus===

11. heinäkuuta kuningas Ludvig erotti uudistusmielisen ministeri Neckerin konservatiivisten valtakunnanneuvoston jäsenten suositusten perusteella ja uudisti ministeriön täysin. Pariisilaiset pelkäsivät tämän johtavan kuninkaan vallankaappaukseen ja ryhtyivät avoimeen kapinaan. Osa sotajoukoista liittyi kapinallisiin ja loput pysyivät puolueettomina.

 

 

Paluumatkalla väkijoukko syytti pormestari (''prévôt des marchands'') Jacques de Flessellesia petoksesta. Hänet salamurhattiin matkalla näytösoikeudenkäyntiin.

Idea kansanvaltaisuudesta levisi Ranskan läpi. Monin paikoin maaseuduilla mentiin tätä pidemmälle: aatelisia teloitettiin ja linnoja poltettiin. Tämä tunnettiin niin sanottuna [[Suuri pelko|Suurena pelkona]].

 

 

===Kansalliskokouksen jakautuminen===

 

Kansalliskokouksen jakautuminen eri ryhmiin alkoi tulla selväksi. Aristokraatit Jacques Antoine Marie Cazalès ja abbé Jean-Sifrein Maury johtivat oikeistoa, joka vastusti vallankumousta. Rojalistidemokraatit, jotka liittoutuivat Neckerin kanssa, pyrkivät järjestämään Ranskan brittiläisen perustuslain mukaan. Heihin kuuluivat muun muassa Jean Joseph Mounier, Comte de Lally-Tollendal, Comte de Clermont-Tonnerre ja Pierre Victor Malouet, Comte de Virieu.

 

===Perustuslaillinen kriisi===

Lakia säätävän kokouksen rinnalle nousi Pariisin kunnallishallitus, kommuuni. Elokuun 10. päivän vastaisena yönä 1792 kumoukselliset marssivat [[Tuileries'n palatsi]]in. Kuningas ja kuningatar jäivät vangeiksi, ja lakia säätävän kokouksen tynkäistunto poisti kuninkaan asemastaan; vain kolmannes edustajista oli läsnä, ja lähes kaikki heistä jakobiineja.

 

Kansallisen hallituksen jäännösten valta riippui nyt [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|kumouksellisesta kommuunista]]. Kommuuni lähetti salamurhaajia vankiloihin surmaten 1&nbsp;400 uhria ja lähetti kiertokirjeen muihin kaupunkeihin käskien niitä seuraamaan esimerkkiä. Lakiasäätävä kokous pystyi vain vähäiseen vastarintaan.

 

 

Kansalliskonventin lainsäädäntövallan lisäksi toimeenpanovalta siirtyi yleisen turvallisuuden komitealle (''Comité de Salut Public''), jonka kansalliskonventti asetti toimeensa 6. huhtikuuta. Girondisteistä tuli konventin ja komitean vaikutusvaltaisin puolue, mutta komitean johtoon nousi [[Vuoripuolue]]en [[Danton]].