Ero sivun ”Dehumanizer” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
| kansi = dehumanizer.jpg
| artisti = [[Black Sabbath]]
| nauhoitettu = 1991 loppupuoli
| julkaistu = {{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[22. kesäkuuta]] [[1992]] <br> {{Yhdysvaltain lippu}} [[30. kesäkuuta]] [[1992]]
| formaatti = [[Vinyylilevy|LP]], [[CD-levy|CD]]
Rivi 27:
}}
'''''Dehumanizer''''' on [[Black Sabbath]]in vuonna
Albumi ei kuitenkaan menestynyt aivan odotetunlaisesti, vaikkakin sitä ovat kehuneet niin kriitikot kuin fanitkin. Albumin julkaisun aikoihin perinteisen [[heavy metal]] -musiikin suosio oli laskusuunnassa, ja valtavirtaan olivat nousseet [[grunge]]- ja [[alternative rock]] -yhtyeet. Lisäksi albumin tekoa varjostivat yhtyeen sisäiset ongelmat, sillä laulaja Dion ja muun yhtyeen välit eivät olleet paluusta huolimatta parhaat mahdolliset.<ref name="nicholls"/> Onkin sanottu, että albumi tehtiin lähinnä levy-yhtiön siihen sijoittaman suuren summan vuoksi ja halusta kiinnittää yleisön huomio Pohjois-Amerikassa Black Sabbathiin.<ref name="nicholls"/>
Rivi 33:
== Taustaa ==
=== Butler ja Dio palaavat ===
Vuosina
Alkuperäinen basisti [[Geezer Butler]] oli vieraillut lavalla lokakuussa 1990 yhtyeen konsertissa Hammersmith Odeonilla ja joulukuussa hän liittyi yhtyeeseen Murrayn tilalle.<ref name="iommi">Tony Iommi: Iron Man - My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press 2011</ref> Murray itse on todennut hyväksyneensä Butlerin paluun, olihan tämä yhtyeen alkuperäisjäsen ja monien mielestä ainoa oikea basisti.<ref name="nicholls"/><ref name="iommi"/> Butler oli myös vieraillut ex-vokalisti Ronnie James Dion [[Dio]]-yhtyeen konsertissa elokuussa 1990 ja miehet olivat tuolloin keskustelleet mahdollisesta yhteistyöstä.<ref name="sabbathcom">http://www.black-sabbath.com/theband/timeline/ aikajana Black-Sabbath.com-sivustolla</ref> Myös Dion silloinen ja Sabbathin entinen levy-yhtiö [[Warner Bros.]] näki Dion ja Sabbathin yhtälössä mahdollisuuden suureen menestykseen, olivathan 1980-luvun alun Dion aikaiset Sabbath-albumit myyneet kultaa ja platinaa.<ref name="nicholls"/> Lisäksi Dion sooloura oli tuolloin hienoisessa laskussa kolmen ensimmäisen albumin menestyksen jälkeen. Näin ollen seuraavana siirtona vokalisti Tony Martin sai lähteä yhtyeestä, tosin omien sanojensa mukaan häntä "ei koskaan varsinaisesti erotettu, vaan kiellettiin tulemasta treeneihin".<ref name="nicholls"/> Vahvasta äänestä huolimatta Martinin uskottavuutta heavy-laulajana oli epäilty<ref name="nicholls"/> ja joidenkin mielestä Sabbath tarvitsi karismaattisemman etumiehen.
=== Powell lähtee, vuosien
Rumpalina jatkoi alkuvaiheessa Cozy Powell, vaikkakin Dion ja Powellin välien tiedettiin olevan kireät jo miesten soittaessa [[Rainbow (yhtye)|Rainbow]]-yhtyeessä 1970-luvulla.<ref name="iommi"/> Dio oli ehdottanut silloista rumpaliaan [[Simon Wright]]ia Sabbathin uudeksi rumpaliksi, mutta Iommin ja Butlerin mielestä tämä oli "liian [[AC/DC
Kun levytyksessä pidettiin tauko keväällä 1991, ilmapiiriltään hankala tilanne johti siihen, että Tony Martin sai Iommilta kutsun takaisin yhtyeeseen ja Sabbath alkoi harjoittelemaan hänen kanssaan Dion tietämättä.<ref name="nicholls"/><ref name="sabbathcom"/> Warner Bros. oli kuitenkin sijoittanut suuren summan rahaa albumiin ja tästä syystä albumi päätettiin tehdä loppuun Dion kanssa.<ref name="nicholls"/><ref name="sabbathcom"/> Rumpali Cozy Powell jäi pois kokoonpanosta syyskuussa 1991 sattuneen ratsastusonnettomuuden takia<ref name="sabbathcom"/>, jossa hän loukkaantui vakavasti ja joutui pitkälle toipumislomalle.<ref name="nicholls"/> Powellin tilalle tuli ex-rumpali Vinnie Appice, joten kokoonpanosta muodostui lopulta vuosien
== Albumin sisältö ==
=== Nauhoitukset ja säveltäminen ===
Albumi nauhoitettiin Rockfield-studioilla [[Wales]]issa
Niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti ''Dehumanizer'' on yhtyeen raskaimpia albumeja. Laulaja Dion mukaan yhtye ei palannut vanhoihin kaavoihin ja albumista tehtiin tietoisesti moderni ja raskas.<ref name="nicholls"/> Iommin mukaan kappaleiden kirjoitus ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta: "Se oli haastavaa aikaa meille. Kirjoitimme paljon juttuja joita kuitenkin hylkäsimme. Olimme hyvä sävellys-tiimi, mutta yritimme tuolloin saada Ronnieta lopettamaan fantasia-aiheista kirjoittaminen. Sen täytyi olla synkempää tällä kertaa. Kiistelimme sanoituksista Ronnien kanssa levytysten aikana ja hän muutteli asioita meidän tietämättämme. Jälkikäteen ajatellen meidän olisi pitänyt keskustella enemmän asioista riitelyn sijaan. Saimme kuitenkin kaiken lopulta valmiiksi, mutta hyvin erikoisten vaiheiden jälkeen".<ref name="deluxe"/> Myös Geezer Butler osallistui tällä kertaa sanoitusten tekoon: "Keskustelin Ronnien kanssa sanoituksista, emmekä kumpikaan halunneet miekkoja, magiaa tai lohikäärmeitä. Niinpä päätimme, että käsittelemme ajankohtaisia aiheita. Ja niitähän riitti".<ref name="joel">Joel McIver: Sabbath Bloody Sabbath, Like Kustannus, 2006</ref>
Rivi 53:
Levyn avaa "Computer God", joka kertoo ihmiskunnasta, jossa tietokoneet ovat ottaneet vallan. Konemaisen intron sisältävä keskitempoinen kappale sisältää nopeamman loppuosan, johon Iommi soittaa soolon. Kappaleen oli alun perin säveltänyt Geezer Butler, ja hänen sooloyhtyeensä oli soittanut sitä 1980-luvun puolivälissä<ref name="nicholls"/>, tosin huomattavasti erilaisena versiona. Iommi: "Geezer kirjoitti kappaleen ja Ronnie piti siitä. Se oli ensimmäisiä albumille tehtyjä kappaleita ja se antoi suunnan".<ref name="deluxe"/>
"After All (The Dead)" edustaa albumin hitaampaa, doom-henkistä materiaalia. Kappaletta soitettiin myös livenä ja se toimi avauskappaleena, kun kokoonpano teki kiertueen vuonna
Singlenä ja videona julkaistu nopeatempoinen, Appicen nopean, [[thrash metal]] -vaikutteisen rumpukompin ja Iommin synkän riffin myötä kulkeva "[[TV Crimes]]" kertoo
"Letters from Earth" kulkee raskaan riffin ja hitaamman kompin myötä, mutta keskivaiheen soolon ajaksi kappale nopeutuu. Kappaleesta julkaistiin hieman erilainen versio "TV Crimes"-singlen b-puolella.
Rivi 61:
Myös monivivahteinen "[[Master of Insanity]]" oli alun perin Butlerin yhtyeen materiaalia ja sen on säveltänyt Butlerin tuolloinen kitaristi Jimi Bell, vaikkakin hän ei saanut krediittiä kappaleesta.<ref name="nicholls"/> Kappale sisältää hieman industrial-henkisen intron ja se kulkee hieman erilaisen tahtilajin ja Butlerin bassoriffin myötä. Intron jälkeen kappaleen riffi ja tahtilaji muuttuvat säkeistöissä ja myös kertosäkeessä on erilainen riffi ja komppi. Kappale julkaistiin myös singlenä.
Nopeampi "Time Machine" oli hieman erilaisena versiona ''[[
"Sins of the Father" alkaa hitaammalla tempolla ja hieman melodisemman kitarakuvion myötä, muuttuen kuitenkin yhtyeen tyyliin raskaammaksi ja synkemmäksi säkeistöjen aikana. Puolivälissä kappale nopeutuu ja muuttuu erilaisen riffin myötä kulkevaksi.
Rivi 67:
"Too Late"-kappaletta voidaan pitää albumin ns. balladina. Siinä Nichollsin kosketinsoittimet säestävät kuuluvasti Iommin melankolista, rauhallista kitarakuviota. Kitarasoolon aikana kappale raskautuu, palaten sen jälkeen takaisin rauhallisempaan kuvioon.
Albumin päättävät [[wah
== Albumin julkaisu, vastaanotto mediassa ja yhtyeen mielipiteet ==
Rivi 73:
''Dehumanizer'' julkaistiin kesäkuussa 1992. Pohjois-Amerikassa sen julkaisi Warner Bros.in talliin kuulunut Reprise Records ja muualla maailmassa I.R.S. Records. "[[TV Crimes]]" julkaistiin singlenä ja videona ja se nousi Brittein singlelistan sijalle 33. Albumi sai vaihtelevan vastaanoton lehdistössä<ref name="deluxe"/> ja listasijoitukset (US 44. ja UK 28.) jäivät odotetumpaa alhaisiksi ja varsinkin paljon rahaa sijoittanut Warner Bros. pettyi tuloksesta.<ref name="nicholls"/> Tosin albumin julkaisun aikoihin perinteinen heavy metal-musiikki ei ollut valtavirtaa ja listoja hallitsivat grunge- ja alternative-yhtyeet, joista tosin moni oli ottanut vaikutteita Sabbathilta.<ref name="iommi"/> Albumilla Sabbath oli kuitenkin pitänyt raskaan, ja jopa aiempaa raskaamman, linjansa eikä lähtenyt kosiskelemaan valtavirran yleisöä.
Odotuksia heikommasta menestyksestä huolimatta albumi on fanien suosikki,<ref name="sabbathcom"/> ja se on saanut pääosin positiivisia arvosteluja metallimaailmassa.<ref>http://www.metal-archives.com/reviews/Black_Sabbath/Dehumanizer/529/ arvosteluja albumista Metal Archives-sivustolla</ref> Jotkut arvostelijat tosin ovat pitäneet tätä albumia "tarpeettomana sivuloikkana" niin Dion kuin Sabbathinkin uralla, koska Diolla oli vahva sooloura tuolloin ja Sabbath oli löytänyt hienon laulajan Tony Martinista.<ref>http://www.levyarvostelut.fi/levy/19/black-sabbath-dehumanizer/ arvosteluja Levyarvostelut.fi-sivustolla</ref> Allmusic-sivuston arvostelija pitää albumia "kohtalaisena, mutta ei loistavana"<ref name="allmusic">http://www.allmusic.com/album/dehumanizer-mw0000079888 arvostelu Allmusic-sivustolla</ref> kun taas Sputnik Music-sivuston kriitikko sanoo albumin olevan "pahasti aliarvostettu ja laadukas, edustaen yhtyeen parhaimmistoa".<ref name="sputnik">http://www.sputnikmusic.com/review/33118/Black-Sabbath-Dehumanizer/ arvostelu Sputnik Music-sivustolla</ref> Metal Observer-sivuston arvostelija muistuttaa, että "heavy metal-musiikki ei ollut huudossa levyn julkaisun aikoihin", mutta kehuu kuitenkin albumia ja sen raskautta.<ref name="mo">http://www.metal-observer.com/articles.php?lid=1&sid=1&id=7615 arvostelu Metal Observer-sivustolla</ref>
=== Yhtyeen mielipiteet ===
Rivi 85:
=== Dio lähtee, kokoonpano hajoaa ===
Marraskuun saavuttua Iommi elätteli vielä toivoa, että Dio esiintyisi Costa Mesan konsertissa<ref name="iommi"/>, mutta Dion pidettyä päänsä [[Oakland]]in konsertti 13. marraskuuta jäi Dion viimeiseksi Black Sabbath-nimen alla. Dion tilalle Costa Mesan konsertteihin laulajaksi tuli lyhyellä varoitusajalle [[Judas Priest]] -yhtyeestä tuttu [[Rob Halford]]. Viimeisenä iltana 15. marraskuuta 1992 Black Sabbath esiintyi alkuperäisessä kokoonpanossaan (Iommi, Butler, Osbourne ja rumpali [[Bill Ward]]) neljän kappaleen verran. Osbourne palasi kuitenkin lavoille kolmen vuoden kuluttua.
Tämän jälkeen Dio ja Vinnie Appice perustivat Dio-yhtyeen uudelleen ja Iommi ja Butler jatkoivat Sabbathia ja ottivat laulaja Tony Martinin takaisin. Aluksi liikkui huhuja, että Butler ja Iommi olisivat jatkaneet Halfordin ja Appicen kanssa sekä myös alkuperäis-kokoonpanon paluuta tiettävästi suunniteltiin, mutta nämä eivät kuitenkaan toteutuneet.<ref name="nicholls"/><ref name="joel"/> Dion mukaan koko Costa Mesa-episodi oli "sekamelska" ja hän koki tehneensä turhan uhrauksen laittaessaan Dio-yhtyeen tauolle Sabbathin takia.<ref name="nicholls"/> Hän totesi myös, että Black Sabbathin ilmapiiri ei ollut juurikaan muuttunut kymmenen vuoden aikana ja se oli suurin syy kokoonpanon hajoamiseen.<ref>http://www.dio.net/faq/why_sabbath_2.html infoa aiheesta Dio.net-sivustolla</ref> Kokoonpano (Dio, Iommi, Butler, Appice) palasi vielä kerran yhteen vuonna [[2006]] [[Heaven and Hell (yhtye)|Heaven & Hell]]-nimikkeen alla ja toimi aina Dion kuolemaan ([[2010]]) saakka.
Rivi 117:
| collapsed = yes
| title11 = Time Machine
| note11 = [[
| length11 = 4:18
}}
Rivi 128:
| extra2 = B-puoli kappaleesta "TV Crimes"
| title3 = Time Machine
| extra3 = [[
| title4 = Children of the Sea
| note4 = Butler, Dio, Iommi, [[Bill Ward]]
Rivi 154:
*{{kappale|2: Letters from Earth (alternative version)|4|40|Butler, Dio, Iommi}}
*{{kappale|3: Paranoid (live)|3|25|Iommi, Ward, Butler, Osbourne}}
| kuvaus = Digipak-kansilla, "Paranoid" otettu ''[[Live Evil (Black Sabbathin albumi)|Live Evil]]'' -albumilta. Hieman myöhemmin julkaistu CDEIRS 178 (UK) sisältää "TV Crimes"-kappaleen lisäksi "Mob Rules"- ja "Heaven and Hell"-kappaleiden ''
| mallineleveys = 700px
}}
Rivi 165:
| m =
| s =
| julkaisuvuosi =
| levy-yhtiö = [[I.R.S. Records]], CDEIRSS 180, EU, CD
| kappaleet =
|