Ero sivun ”Ambulanssi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 12:
Käsite ambulanssi-ajoneuvo syntyi käytännössä vasta autojen myötä. [[Saksa]]ssa alettiin käyttää autoja sairaankuljetuksessa 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, mutta kehitys oli tässä suhteessa melko hidasta. Vuonna 1914 Saksan 53 yli 80 000 asukkaan kaupungissa oli yhteensä 54 varsinaista sairaankuljetusautoa. [[Ensimmäinen maailmansota]] vauhditti kuitenkin kehitystä ja sodan päättyessä Saksan armeijan käytössä oli jo 3 124 sairasautoa.<ref name="lehtomäki"/>
Vaikka auto oli osoittanut ylivoimaisuutensa sairaankuljetuksessa ensimmäisen maailmansodan aikana, sairasautot olivat 1920-luvun vähäväkisessä Suomessa varsin harvinaisia. Sairasautoja hankkivat lähinnä palokunnat, jotka olivat siirtymässä paloautojen käyttöön. 1930-luvun aikana sairaankuljetusautot kehittyivät pitkin harppauksin, ja niiden alustoina käytettiin enimmäkseen suuria amerikkalaisia henkilöautoja. Sairasautoja tekivät linja-autojen koreja valmistaneet yritykset. Ambulanssien sarjatuotantoa ei kuitenkaan ollut, vaan jokainen sairasauto oli yksilöllinen kappale. Palokuntien lisäksi ambulansseja oli 1930-luvun lopulla armeijalla ja joillakin teollisuuslaitoksilla.<ref>Lehtomäki (toim.), 2017, s. 38–39.</ref>
[[Talvisota|Talvisodan]] alkaessa osoittautui, että Suomi oli varustautunut huonosti sodankäyntiin. Armeijan käytössä sairasautoja oli vain nimeksi, ja niinpä ambulansseja rakennettiin siviilikäytöstä pakko-otetuista linja-autoista. Niistä poistettiin penkit ja tilalle rakennettiin paaritelineet yleensä kahteen kerrokseen. Lisäksi autojen perään tehtiin uusi ovi paarien kuormausta varten.<ref>Lehtomäki (toim.), s. 39.</ref>
Sota-ajan jälkeen alettiin Suomessa pitää selvänä, että suurissa asutuskeskuksissa oli ambulanssi tai useampikin. Maaseudulla sairasautoja ei vielä 1950-luvulla ollut paljonkaan, ja siellä sairaankuljetukset hoidettiin usein taksilla. [[Suomen Punainen Risti]] kampanjoi näkyvästi sairasautojen yleistymisen puolesta. Ambulansseja alkoivat hankkia julkisen sektorin lisäksi myös yksityiset yrittäjät. Sairasautojen yleistymistä edisti myös lainsäädäntö. Vuonna 1963 alkoi [[Kansaneläkelaitos|Kansaneläkelaitoksen]] [[sairausvakuutus]]toiminta, jonka nojalla korvattiin sairaiden ja loukkaantuneiden kuljetusmatkat omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Niinpä Suomen ambulanssikanta kasvoi voimakkaasti 1960-luvun aikana. Julkinen sairaankuljetuksen järjestäminen tuli kuvaan vuonna 1972 kansanterveyslain myötä, ja pienimmissäkin kunnissa järjestettiin sairaankuljetus jollakin tavoin.<ref>Lehtomäki (toim.), s. 40–42.</ref>
Kriisitietoisuuden noustessa 1970-luvulla ymmärrettiin, että myös Suomessa voisi tapahtua samanlaisia terrori-iskuja tai suuronnettomuuksia kuin Keski-Euroopassa oli nähty, ja yhteiskunnan oli varauduttava niihin myös sairaankuljetusten osalta. Niinpä suurimmat kaupungit ja puolustusvoimat hankkivat suurambulansseja, jotka oli rakennettu vanhoista linja-autoista. Autot osallistuivat katastrofiharjoituksiin, joita televisioitiinkin. Loppujen lopuksi nämä suurambulanssit eivät koskaan joutuneet tositoimiin, ja ne poistettiin suurimmaksi osaksi käytöstä 2000-luvulle tultaessa.<ref>Lehtomäki (toim.), s. 42.</ref>
== Ambulanssit Suomessa ==
| |||