Ero sivun ”Analyyttinen filosofia” versioiden välillä

Loogiset empiristit jakoivat muun muassa Fregen ja Wittgensteinin haaveen luoda loogisesti täydellinen kieli. Mielekkäät väitteet tuli pystyä kumoamaan tai todistamaan havainnolla. Tätä loogiset empiristit kutsuivat [[verifikationismi|verifikaatiomenetelmäksi]], jonka avulla metafysiikan perusongelmista tuli näennäisongelmia, joita ei voi koskaan ratkaista. Wienin piirin "vasemmistoa" edustava [[Otto Neurath]] arvosteli vahvasti metafysiikkaa. Hänen mukaansa kaikki mielekkäät väitteet tuli pystyä palauttamaan [[fysiikka|fysikaalisiksi]] väitteiksi, jotka puhuvat havaittavista ominaisuuksista.

 

 

Carnap lähestyi ongelmaa uudenlaisesta näkökulmasta ja kehitti "suvaitsevaisuuden periaatteen". Siinä missä Russell oli pyrkinyt palauttamaan epätodet väitteet "loogisen kieliopin vastaisiksi", Carnap ajatteli, että lause saattoi olla epätosi toisessa loogisessa kielessä, mutta ei toisessa. Carnapin mukaan suvaitsevaisuuden periaate tarkoitti sitä, että jokainen voi valita itse loogisen kielensä. Se, mikä kieli tuli hyväksyä oli riippuvainen käytännöstä. Valintaa säätelivät muun muassa tarkoituksenmukaisuus ja tehokkuus.

Tarski jakoi kielen [[objektikieli|objektikieleen]] ja [[metakieli|metakieleen]]. Objektikieli on se, jonka lauseiden totuus on tarkasteltavan ja josta puhutaan, metakieli on se, jossa tarkastelu toteutuu. Tarski oli siinä mielessä Carnapin ajattelun kannalla, että lause saattoi olla totuutta toisessa kielessä, mutta ei toisessa. Tarskille totuus on aina totuutta jossakin tietyssä kielessä.

 

 

Varsinaista totuusmääritelmää, jonka Tarski muotoili, kutsutaan rekursiiviseksi määritelmäksi. Rekursiivinen määritelmä kuuluu seuraavalla tavalla: P(a) on tosi jos a:n viittauksen kohde on P:n alassa. Tarskin totuusmääritelmä ei pyri antamaan konetta, jonka avulla pystytään selvittämään lauseista kuin lauseista ovatko ne totta vai ei. Tarski ei väittänyt, että hänen menetelmänsä pyrkisi vastaamaan tähän ongelmaan. Tarski ei nähnyt teoriaansa vastauksena luonnollisen kielen ongelmille, vaan jakoi Fregen ja muiden haaveen loogisesti täydellisestä ihannekielestä.