Ero sivun ”Temperamentti” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 16108737, jonka teki 81.175.214.142 (keskustelu) ei kai noinkaan
Rivi 14:
 
==Temperamenttitutkimuksen historia==
"Temperamenttipiirteiden" olemassaolo huomattiin jo antiikin Roomassa. Rooman keisarien henkilääkäri [[Galenos]] esitti [[humoraalioppi|humoraali­opissaan]], että eroavaisuudet ihmisten välisissä piirteissä selittyivät erilaisilla ruumiinnesteiden suhteilla. Oletetut nesteet olivat keltainen [[sappi]], [[musta sappi]], [[veri]] ja [[lima]]. Sen mukaisesti on vanhastaan puhuttu [[koleerinen|koleerisesta]], [[melankolinen|melankolisesta]], [[sangviininen|sangviinisesta]] ja veri[[flegmaattinen|flegmaattisesta]] temperamentista.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Yrjö Karilas | Nimeke = Pikku jättiläinen | Sivu = 424 | Luku = Temperamentit | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1964 | Selite = 19. painos}}</ref>
 
Temperamenttitutkimuksen syrjäytti pitkäksi aikaa ns. ympäristöusko, jonka mukaan ihminen syntyy "tyhjänä tauluna", johon vasta ympäristö maalaa erilaisia ominaisuuksia.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>
 
Rivi 22 ⟶ 23:
Kokeellinen tutkimus sai alkunsa jo 1920-luvulla, kun Ivan Pavlov lanseerasi termit ”heikko ja vahva hermosysteemi” huomattuaan, että autonomisen hermoston reaktiivisuudessa esiintyy lapsilla synnynnäisiä eroja. Kliininen suuntaus sai alkunsa 1950-luvulla, kun lääkärit Stella Chess ja Alexander Thomas huomasivat, että lapsilla oli synnynnäisiä taipumuksia tietynlaiseen reagointiin. He nimesivät yhdeksän erilaista lapsen temperamenttipiirrettä ja jakoivat ne kolmeksi profiiliksi (haastava, helppo, hitaasti lämpenevä). He myös loivat käsitteet ”goodness of fit” ja ”poorness of fit” kuvaamaan sitä, kuinka hyvin lapsen temperamentti ja ympäristö sopivat yhteen. Oleellinen oivallus oli, että temperamentti ei koskaan ole hyvä tai huono sinänsä, vaan ympäristön odotukset ja arvostukset määräävät sen merkityksen. Chessin ja Thomasin havainnot olivat oman aikansa yleisten käsitysten vastaisia, ja siksi mullistavia.<ref name="testi">Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.). (2010, 2. painos) Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet. Juva: Bookwell Oy</ref>
 
[[David Keirsey]] on erottanut neljä temperamenttityyppiä: [[Idealistit (temperamentti)|idealistit]], [[Käsityöläiset (temperamentti)|käsityöläiset]], [[Vartijat (temperamentti)|vartijat]] ja [[Rationaalit (temperamentti)|rationaalit]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Keirsey, David | Nimeke = Please Understand Me II: Temperament, Character, Intelligence | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Prometheus Nemesis Book Company | Vuosi = 1998 | ISBN = 1-885705-02-6}}</ref>
 
==Temperamentin pysyvyys==