Ero sivun ”Hanna Malm” versioiden välillä

▲Hanna Malm syntyi työväenluokkaiseen perheeseen Helsingissä. Hän aloitti poliittisen toimintansa 1900-luvun alussa [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|Suomen sosialidemokraattisessa puolueessa]]. Vuonna 1909 Malm valittiin [[SDP:n Pietarsaaren piirijärjestö]]n sihteeriksi, mikä merkitsi ryhtymistä täysipäiväiseksi poliitikoksi. Malm oli aktiivinen puolueen lisäksi sosiaalidemokraattisissa [[Suomen sosialidemokraattinen naisliitto|nais]]-, varhaisnuoriso-, ammattiyhdistys-, urheilu- ja kulttuurijärjestöissä.<ref name="paastela133"/>

▲Vuonna 1921 SKP:n keskuskomiteaan puolueen Suomen byroon kautta valittu Malm siirtyi Neuvosto-Venäjälle vuonna 1922 aiheutettuaan skandaalin takavarikoiduksi joutuneella kirjeellä, jossa kehotettiin työläisiä varastamaan työkaluja, jotka tuli ohjata neuvostomaahan.<ref name="paastela133"/> Malm asui [[Moskova]]ssa [[Hotel Lux]]issa yhdessä monien muiden maiden kommunistiemigranttien kanssa.<ref name="paastela253">Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 253–309.</ref>

▲1930-luvun alussa Malm ajautui pahoihin riitoihin muiden suomalaisten kommunistien kanssa. Ongelmat alkoivat kärjistyä, kun Malm hukkasi Ruotsissa ollessaan 1929 muistion, joka sisälsi suomalaisten kommunistien yhteystietoja, ja jonka Ruotsin poliisi toimitti [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivälle keskuspoliisille]]. Mukana huolimattomuudessa oli myös Malmin avomies, SKP:n puheenjohtaja [[Kullervo Manner]], jonka kanssa Malm liittoutui yleensä myös politiikassa. He alkoivat jäädä SKP:ssä altavastaajiksi, kun heitä vastaan asettui [[Otto Wille Kuusinen|Otto Wille Kuusisen]] ja [[Yrjö Sirola]]n johtama linja. Malm syytti SKP:n puoluekonferenssissa 1930 mainittuja henkilöitä puoluevastaisen oikeistoryhmän muodostamisesta vuonna 1921 eikä häntä valittu enää puolueen keskuskomiteaan.<ref name="paastela253"/> Malm opetti lyhyen aikaa Moskovan [[Kansainvälinen Lenin-koulu|Kansainvälisessä Lenin-koulussa]] ammattiyhdistyspolitikointia, mutta hän joutui pian epäsuosioon.<ref>Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 158–167.</ref>

▲Malm oli kritiikissään aina kärkäs ja hän sai monia vihamiehiä. Malmilla ei ollut tapana myöntää omia virheitään kuin äärimmäisen painostuksen alla. Vuonna 1932 hän hyökkäsi [[Neuvostonainen|Neuvostonaisen]] päätoimittaja [[Lyyli Latukka]]a vastaan ja sai osakseen voimakasta kritiikkiä. Häntä syytettiin muun muassa "[[Rosa Luxemburg|luxemburgilaisesta]] spontanismista". Malmin syytettyä Manneria ja muuta sisällissodan johtoa työväen asian pettureiksi [[Komintern]]in SKP-vastaava julisti lausunnot Kominternia ja Kuusista herjaaviksi. Marraskuussa 1932 Malm pakkosiirettiin [[Uhtua]]an, jossa hän muun muassa pyrki keräämään todistusaineistoa mielipiteidensä puolesta. Hän kirjoitti jonkin aikaa ''Punainen Uhtua'' -lehteen. Malm kuitenkin erotettiin pian Uhtuan puolueosastosta.<ref name="paastela253"/> Malmin kirjeenvaihtoa Mannerin kanssa vuosina 1932–1933 on julkaistu kokoelmassa ''Rakas kallis toveri'' (WSOY 1997).

▲Malm erotettiin SKP:sta ja [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta (bolsevikit)]] vuonna 1933. Malm palasi Moskovaan, mutta [[NKVD]] pidätti hänet 14. maaliskuuta 1935. Marraskuussa 1935 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi Malmin ja puoluejohdosta pian vaimonsa jälkeen erotetun Mannerin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön. Esimerkiksi vuonna 1936 [[Syväri]]n leirillä ollut Malm vetosi turhaan SKP:n johtoon vapauttamisensa puolesta. Virallisen ilmoituksen mukaan Malm hukkui järveen [[Solovetski]]n työleirillä 1938. On mahdollista, että hän teki itsemurhan.<ref name="paastela253"/> Manner kuoli seuraavana talvena Uhtpetšin leirillä [[Komin tasavalta|Komin tasavallassa]].