Ero sivun ”Rapurutto” versioiden välillä

Ensimmäisenä Eurooppaan 1860-luvulla rantautunut rapurutto, As-genotyyppi, saapui ilmeisesti ilman suurta määrää isäntärapuja ja levisi nopeasti rapukaupan mukana Euroopan yli. Rapurutto hävitti levitessään tieltään eurooppalaiset kotoperäiset rapukannat. Taudin kannalta tilanne ei ollut hyvä, sillä taudille olisi ollut itsemurha tappaa kaikki uudet eurooppalaiset isäntänsä. Rapuruton oli muuntauduttava vähemmän vaaralliseksi. Sopeutumiselle antoi aikaa se, että eurooppalaiset eivät ymmärtäneet taudin luonnetta eivätkä muutoinkaan pystyneet juurikaan estämään rapuruton leviämistä. Eurooppalaisten rapukantojen käydessä harvemmiksi taudin muuntautumispaine kasvoi. Rapuruton määritysmenetelmien kehityttyä voitiin viimein 2000-luvulla varmistaa useat rapuruton As-genotyypin muuntumiseen liittyvät teoriat ja varmistaa mm. latenttia rapuruttoinfektiota kantavien jokirapukantojen olemassaolo<ref>Jussila, Makkonen, Vainikka, Kortet, Kokko 2013. Crayfish plague dilemma: how to be a corteous killer. Boreal Environmental Research.</ref>. Laboratoriokokeissa on myös todettu As-genotyypin taudinaiheutuskyvyn erittäin suuri vaihtelu<ref>Makkonen 2013. The crayfish plague pathogen ''Aphanomyces astaci.'' Genetic diversity and adaptation to the host species. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.</ref>.

== Historia ==

 

Rapuruton johdosta aiemmin kukoistanut [[ravustus]] elinkeinona taantui 1900-luvun ensi vuosikymmenellä voimakkaasti. Suomessa vuotuiset rapusaaliit romahtivat noin 20 miljoonasta murto-osaan. Täplärapuistutukset aloitettiin 1960-luvun lopulla, mikä on parantanut toisaalta tilannetta kokonaissaaliin kannalta mutta toisaalta edistänyt alkuperäisen ravun taantumista.