Ero sivun ”Karstimaa” versioiden välillä

'''Karstimaa''' on maisemamuoto, joka syntyy usein [[kalkkikivi]]-, [[dolomiitti]]- tai [[kipsi]]kallioon ja happaman sateen liuottaessa siitä pois [[kalsiumkarbonaatti]]a, muita karbonaatteja tai kipsiä. Sana "karsti" tulee [[Balkan]]in [[Karst]]-vuoristosta.<ref name=e_94/>

Sadevesi muuttuu luonnostaan happamaksi, kun ilmakehän hiilidioksidi liukenee satavaan veteen suoraan ilmasta ja tekee sadevedestä laimeaa hiilihappoliuosta. Veden hiilihappo liuottaa kivestä karbonaatit, jotka poistuvat virtaavan veden mukana. Kiven pintaan muidostuu koloja ja uurteita, jotka syvenevät ajan kuluessa.<ref name=e_111/>

Tällainen rapautuminen ei jätä kovin paljon maannosta, joka lopulta peittäisi kallion pinnan. Sen sijaa uurteen syvenevät ja porautuvat kallion pintaa syvemmälle ja alkavat yhdistyä kanavien verkostoksi, jota pitkin sadevesi virtaa alemmaksi. Lopulta kanavat puhkaisevat maanalaisia yhteyksiä toisiinsa ja syntyy maanalaisia puroja ja jokia. Niitä kanavia, jotka tunkeutuvat kallioon maanpinnalta pohjaveden tasolle kutsutaan doliineiksi. Pohjaveden saavutettuaan, veden paine suuntautuu sivullepäin. Siten voi syntyä vaakasuoria luolia joko pohjaveden alle tai jopa yläpuolelle.<ref name=e_111/><ref name=e_253/>

Mikään ei estä maanalaista jokea syövyttämästä tunnelia suuremmaksi. Pohjaveden alapuolella veden paine syövyttää luolan lattiaa, seiniä ja kattoa tasaisesti. Luolat tulevat silloin pyöreän muotoisiksi. Jos joki virtaa pohjaveden yläpuolella, kuluttaa joki vain luolan lattiaa ja alaseiniä. Tällöin luolan korkeus kasvaa koko ajan. Maan pinnalta kalkkikiven läpi tihkuva vesi muuttuu pohjavedeksi ja jokien vedeksi. Alavilla mailla maanalainen vesi tihkuu tai virtaa lopulta takaisin maan pinnalle joko karstilähteinä tai luolista purkautuvina jokina taikka vesi laskee järveen tai mereen vedenalaisista lähteistä.<ref name=e_111/><ref name=e_253/>

Maanalaiset luolat vaikuttavat myös karstimaisemaan. Kun luola on kasvanut riittävän suureksi, voi sen katto romahtaa ja luolasta syntyy maanpinnalle aukko. Doliinit ja maanalaisten jokien suuaukot toimivat tulvissa myös päinvastoin. Tulvaveden täyttäessä maanalaiset onkalot, alkaa vesi tunkeutua aukoista ylös maanpinnalle. Tällöin joki saattaa virrata koko matkan maanpinnalla ja notkelmiin voi syntyä karstijärviä. Maanalaiset luolastot kuitenkin lopulta tyhjenevät ja silloin pinnalla vedenpinta laskee, kunnes vedenpinta painuu doliineihin takaisin.<ref name=e_253/>

Jos kalkkikivikallion päällä on maanosta, ei kalkkikiven rapautumista huomaa ennen kuin siihen syntyy doliineja tai sen pinta muuten romahtaa. Jos jokivesi tai vesistön aallokko huuhtoo kalkkikivipinnan esille tai se on ollut jo jääkaudelta saakka paljaana, voi nähdä kalkkikivikiveyksen. Siinä kallion pinta on syöpynyt kuopille ja syville uurteille.<ref name=e_253/>

Seuraava vaihe on vaikeampikulkuinen karrenmaasto. Siinä ei ole turvallista kallionpintaa, vaan maassa on syviä koloja, uurteita ja doliineja.<ref name=e_253/><ref name=karren/>

<!--* <ref name=e_164>Luhr, James F.: Maapallo, 2003, s.164</ref>-->

<!--* <ref name=e_430>Luhr, James F.: Maapallo, 2003, s.430</ref>-->