Ero sivun ”Nationalismi” versioiden välillä

14 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
→‎Nousu hallitsevaksi opiksi: kansallislippuja kai heiluteltiin
(→‎Historia: järjestellään kappaleita, pyritään poistamaan samalla toistoa)
(→‎Nousu hallitsevaksi opiksi: kansallislippuja kai heiluteltiin)
Nationalismi nousi kahdensadan vuoden ajaksi maailman menestyksekkäimmäksi ja vastustamattomimmaksi poliittiseksi opiksi, jonka seurauksena Euroopan rajat piirrettiin 1800-luvulla uusiksi. Nationalistisia kapinoita puhkesi Turkin, Itävallan ja Venäjän monikansallisissa valtakunnissa, Italiassa, tšekkien ja unkarilaisten piirissä sekä Saksassa. Italiasta tuli yhtenäinen valtio 1861 ja Saksasta 1871.<ref>Heywood 2012, s. 169–170.</ref>
 
Aluksi nationalismi oli nousevan [[Keskiluokka|keskiluokan]] vaalima idelogia, jota tukivat vahvat armeijat kuten [[Preussi]]n armeija. 1800-luvun lopulla nationalismista oli tullut jo laaja kansanliike, johon kuului lippujenheiluttelu[[kansallislippu]]jen heiluttelu, [[kansallislaulu]]t, isänmaallinen runous ja kirjallisuus, julkiset seremoniat ja kansalliset juhlapäivät. Nationalismista tuli massojen politiikan kieli, minkä teki mahdolliseksi peruskoulutuksen kasvu, lukutaidon yleistyminen ja sanomalehtien leviäminen. Samalla nationalismin luonne alkoi muuttua. Se oli alun perin liittynyt liberaaleihin ja edistyksellisiin liikkeisiin, mutta nyt sitä alkoivat omia konservatiiviset ja taantumukselliset poliitikot. Nationalismi alkoi merkitä [[Sosiaalinen koheesio|sosiaalista koheesiota]], järjestystä ja vakautta, etenkin nousevan [[sosialismi]]n haasteen edessä. Nationalismi pyrki sulauttamaan voimistuvan työväenluokan kansakuntaan ja näin säilyttää vakiintuneen yhteiskuntajärjestyksen. Isänmaallinen kiihko ei enää syntynyt poliittisen vapauden tai demokratian kaipuusta vaan entisaikojen kansallisen kunnian ja sotilaallisten voittojen muistelusta. Sellainen nationalismi muuttui yhä voimakkaammin kansalliskiihkoiseksi ja muukalaisvihamieliseksi. Jokainen kansakunta korosti omia ainutlaatuisia tai ylempiarvoisia ominaisuuksiaan samalla kun muut kansakunnat nähtiin vieraina, epäluotettavina tai uhkaavina. Tämä uusi nationalistinen ilmapiiri ruokki [[Kolonialismi|kolonialistista]] laajenemista 1870- ja 1880-luvuilla, mikä seurauksena vuosisadan lopulla suurin osa maailmaa oli eurooppalaisten hallussa. Osaltaan sen luomasta kansainvälisestä kilpailusta ja epäluulosta syntyi myös [[ensimmäinen maailmansota]] 1914.<ref>Heywood 2012, s. 170–171.</ref>
 
Pan-nationalismi nousi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Erityisen vahvoja olivat [[panslavismi]], joka tavoitteli kaikkien [[Slaavit|slaavikansojen]] yhdistymistä, sekä aggressiivinen [[pangermanismi]], joka havitteli [[Suur-Saksa]]a sekä saksalaisten hallitsemaa Eurooppaa. Saksalainen ekspansiivinen kansalliskiihko huipentui [[Kansallissosialismi|kansallissosialistien]] rotuopeissa.<ref name=pan />
66 622

muokkausta