Ero sivun ”Pontiac (intiaanipäällikkö)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 31:
Ranskalaismieliset intiaanit olivat tyytymättömiä sodan lopputulokseen. Monet päälliköt kannattivat yhä Uutta-Ranskaa, mutta Pontiac hyväksyi brittien herruuden. Hän kannusti näitä siirtokuntansa laajentamisessa ja yritti voittaa heidän ystävyyttään. Mutta englantilaiset eivät kohdelleet intiaaneja niin hyvin kuin ranskalaiset olivat tehneet. Intiaanien merkitys liittolaisina vähentyi ja Pontiac huomasi, että häntä ei arvostettu hänen odottamallaan tavalla.
 
Suurten järvien ja Ohiolaakson intiaanien katkeruutta lisäsi syvä inho, jota heitä kohtaan tunnettiin rajaseuduilla. [[Pariisin rauha (1763)|Pariisin rauhan]] yhteydessä tehty päätös jakaa suuria alueita [[Algonkin-kielet|algonkinkinkielistenalgonkin-kielisten]] heimojen maa-alueista englantilaisille nosti intiaanien vihat englantilaisia vastaan. Samaan aikaan [[delawaret|delawarein]] [[profeetta]] Neolin levitti sanomaa paluusta entiseen. Sana kulki kylästä toiseen ja nykyisestä [[Pennsylvania]]sta lähtöisin ollut henkiliike levisi [[Illinois]]in maaseudulle ja Ohioon.<ref name="Anderson, Fred 2001 535 - 537">Anderson, Fred 2001. s. 535 - 537.</ref>
 
Englantilaisten valta sai intiaanit valmistelemaan kapinaa, jonka johtajaksi valittiin Pontiac. Ranskalaiset yllyttivät henkiliikkeen innostamia intiaaneja ja Pontiac uskoi Uuden-Ranskan uuteen nousuun. Hän lähetti viestinviejiä intiaanikyliin kertomaan hankkeilla olevasta kapinasta, jossa tarkoituksena oli vallata englantilaisten haltuun joutuneet linnakkeet.<ref name=Hurt 47">Hurt s. 47.</ref>