Ero sivun ”Joutilaisuus” versioiden välillä

Joutilaisuus oli esiteollisena aikakautena lainsäädännöllisesti tuntematon käsite, koska ihmisten ajasta valtaosa kului jokapäiväisen elannon hankkimiseen eikä vapaa-aikaa juuri ollut. Kuitenkin jo 1600-luvulla oli väestölle työvoimapulan takia määrätty [[Palvelupakko|palveluspakko]]: jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai toisen palveluksessa. Vuoden 1739 palkollissäännössä joutenolo kriminalisoitiintehtiin rikolliseksi ja samoin työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen työntekijä alistui isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa ruumiillisesti palkollistaan[[Palvelija|palvelijaansa]], jos tämä rikkoi [[Kotikuri|kotikuria]].<ref>Jutikkala, Eino, Suomen talonpojan historia. Porvoo 1942, s. 440–443.</ref>

Varsinaiset joutilaisuussäädökset ja -rangaistukset perustuivat vuoden 1805 palkollisasetukseen, joka sääteli isäntäväen ja palkollisten välisiä palvelussuhteita. Asetus velvoitti palvelusväen olemaan kaikkina arkipäivänä työssä sekä kiinnitti huomiota [[Irtolaiset|irtolaiskysymykseen]], koska kukaan ei saanut kirjoittaa hengille palkollista, joka ei ollut hänen palveluksessaan. Asetus edellytti siten edelleen [[Laillinen suojelu|laillisen suojeluperiaatteen]] sekä palvelupakkovelvollisuuden noudattamista.

Asetusta sovellettaessa irtolaiset leimattiin helposti laiskuuteen ja ilkivaltaisuuteen taipuviksi, ja siksi heidän liikkuvuuttaan pyrittiin rajoittamaan. Irtolaisiksi todetut voitiin ilmoittaa [[Maaherra|maaherralle]], jolla oli valta lähettää heidät [[Suomen asevelvollisuuden historia¨|sotapalvelukseen]] tai yleiseen [[Työlaitos|työlaitokseen]]. Ainakin [[Etelä-Pohjanmaa]]lla meneteltiin näin yleisesti 1800-luvun alussa, mikä tarkoitti irtolaisten karkottamista pitäjästä. Perusteena oli tavallisesti heidän irstainen tai muuten sopimaton elämäntapansa.<ref>http://koti.mbnet.fi/~jarvipj/dokumentit/palkollissaanto1805.htm, Kallio, Reino, Eteläpohjalaisen työnteon ja yrittämisen taustahistoria. Eteläpohjalaiset Juuret 2 / 2015, s. 57–59. https://historiatieto.wordpress.com/etelapohjalaisen-tyonteon-ja-yrittamisen-taustahistoria/</ref> Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1865 keisarillinen majesteetti antoi erityisen joutolaisasetuksen, jossa määriteltiin, miten tämän väestöryhmän kanssa oli meneteltävä.<ref>http://fi.wikisource.org/wiki/Joutolaisasetus_1865</ref>

Vuoden 1805 palkollisasetus toistettiin useissa eteläpohjalaisissa järjestyssäännöissä, mikä korosti valtakunnallisen asetuksen merkitystä ja lisäsi sen tehoa. Jos ottaa huomioon myös palkollisasetuksen mukaiset sakot, jaettiin esimerkiksi Lapualla 1844–1893 vapaapäivä- ja joutilaisuussakkoja kaikkiaan 225 kappaletta. Tällöin niiden osuus käsitti lähes viidenneksen kaikista kurisakoista. Joutilaisuusrangaistukset loppuivat kuitenkin muita pitäjäkurisääntöjä aiemmin – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jo 1860-luvulta alkaen.<ref>Kallio, Reino, Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena. Helsinki 2009, s. 79–80, 118, 122, Kallio, Reino, Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Jyväskylä 1982, s. 148–150, 243–245, Kallio 2015, s. 57–59.</ref> Viimeistään 1880-luvulle tultaessa myös [[palvelupakko]]velvollisuuspalvelupakkovelvollisuus ja [[laillinen suojelu]] olivat siirtyneet käsitteinä historiaan.

Paikallisilla ja yleisillä rangaistussäädöksillä talojen isännille avautui samalla mahdollisuus siirtää lastensa ja palkollistensa kurinpito- ja kasvatusvastuu kylä- ja pitäjähallinnon sekä viranomaisten harteille, koska yksityinen talollinen ei aina voinut työvoiman vaikean saatavuuden takia vaatia alustalaisiltaan säädösten ehdotonta noudattamista. Tätä ehdottomuutta painottivat kuitenkin uskonnolliset näkemykset, sillä kirkollisissa piireissä pidettiin nuorten erilaisia ajanvietteitä sekä [[Synti|synnillisinä]] että [[Dekadenssi|turmiollisina]]. Paikalliset itsehallintoelimet eivät puolestaan kyenneet järjestyksenpitoon vastaamaan juuri muuten kuin pelkin rangaistuksin.