Ero sivun ”Maria de’ Medici” versioiden välillä

[[Kuva:MariadeMedici04.jpg|rigth|thumbnail|250pxthumb|Maria de’ Medici, noin [[1595]].]]

'''Maria de’ Medici''' (ranskalaiselta nimeltään '''Marie de Médicis'''); ([[26. huhtikuuta]] [[1575]], [[Firenze]] – [[3. heinäkuuta]] [[1642]], [[Köln]]) oli Ranskan kuningatar vuodesta [[1600]] vuoteen [[1610]]. Hän oli [[kuningataräiti]] aina kuolemaansa saakka.

Maria oli kuudes lapsi [[Toscana]]n [[suurherttua]]n Frans I de’ Medicin ([[1541]]–[[1587]]1541–1587) ja Itävallan [[arkkiherttua|arkkiherttuattaren]] Johannan ([[1548]]–[[1578]]1548–1578) perheessä.

Hän avioitui Ranskan kuninkaan [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV:n]]:n kanssa [[16. joulukuuta]] [[1600]] [[Lyon]]issa. Hän oli baletin asiantuntija, keräilijä, ja hänen taiteiden tukemisensa auttoi taiteiden kehittymistä. Maria oli läheinen ystävä syntymäkaupunkinsa [[Firenze]]n taiteilijoiden kanssa. Hän oli saanut opetusta piirtämisessä [[Jacopo Ligozzi]]lta.

*[[Ludvig XIII (Ranska)|Ludvig XIII]] ([[1601]]–[[1643]]1601–1643), Ranskan kuningas,

*[[Elisabet (Espanjan kuningatar)|Élisabet]] ([[1602]]–[[1644]]1602–1644), [[Espanja]]n kuningatar, [[Filip IV (Espanja)|Filip IV:n]]:n puoliso,

*Christine ([[1606]]–[[1663]]1606–1663), Savoijin herttuatar, herttua Victor-Amédéen puoliso,

*Nicolas ([[1607]]–[[1611]]1607–1611), nuorena kuollut vammainen lapsi,

*Gaston ([[1608]]–[[1660]]1608–1660), Orléansin herttua,

*Henriette-Marie ([[1609]]–[[1669]]1609–1669), [[Englanti|Englannin]] kuningatar ja [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I]]:n]] puoliso.

[[KuvaTiedosto:MariemedicisPeter Paul Rubens 035.gifjpg|left|thumbnailthumb|250pxupright|Maria de’ Medicin saapuminen Marseillen satamaan [[Peter Paul Rubens|Rubensin]]in kuvaamana.]]

Maria de’ Medici tuleetuli pian raskaaksi ja, synnytti [[dauphin]] Ludvigin [[27. syyskuuta]] [[1601]] ja antoi kuninkaalle aihetta tyytyväisyyteen. Myös kuningaskunta, joka oli odottanut dauphinin syntymää, riemuitsi, sillä edellisen dauphinin syntymästä oli kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Maria jatkoi esimerkillisen aviopuolison roolissa oloaan ja lahjoittisynnytti kuninkaalle useita jälkeläisiä.

Maria haluaisi tulla [[voitelu|voidelluksi]] kuningattareksi, mutta syystä tai toisesta tapahtumaa lykättiin. Kuitenkin [[13. toukokuuta]] [[1610]] kruunajaiset järjestetäänkuitenkin järjestettiin Saint-Denisen basilikassa lähellä Pariisia. Kuningatar suoritti juhlallisen tulonsa Pariisiin. Seuraavana päivänä Henrik IV sai surmansa.

[[KuvaTiedosto: MariadeMedici02.jpg|thumb|250px|right|Maria de’ Medici voiteluasussaan. Maalannut François Pourbus nuorempi vuonna [[1610]].]]

Kun kuningas Henrik IV kuoli [[14. toukokuuta]] [[1610]], niin Maria de’ Medici ryhtyi hoitamaan sijaishallitusta poikansa [[Ludvig XIII|Ludvig XIII:n]]:n nimissä. Kuningas oli vasta yhdeksänvuotias ja liian nuori hallitsemaan. Maria meni mukaan Ranskan politiikkaan. Hän aloitti valitsemalla itselleen miehensä entiset neuvonantajat, mutta vähän ajan kuluttua hän erotti neuvonantajansa. Sijaishallitsijana, voimattomana oman maansa aateliston edessä ja samoin myös eurooppalaisten naapurivaltojen suhteen, hän saattoi vain tehdä näkyvän pesäeron miehensä noudattamaan politiikkaan eli Ranskan menetetyn suuruuden takaisinvaltaamiseen. Ensiksi hänen oli tehtävä rauha [[Espanja]]n kanssa, ja se toteutui vuonna [[1615]], kun solmittiin kaksi avioliittoa maiden kuningashuoneiden kesken. Marian tytär Elisabeth avioitui Espanjan [[infanta]]n Filipin kanssa, ja hänen poikansa Ludvig avioitui Espanjan [[infente]]n Annen kanssa.

Vuosien kuluttua, kun Marian oli karkottanut hänen oman poikansa, syntyi vähitellen musta legenda Maria de’ Medicistä. Silloin puhuttiin suunnattomasta italialaisten suosikkien suosimisesta, taloudellisesta tuhlailusta, joka aiheutui leskikuningattaren ja hänen seurueensa tuhlailusta. Puhuttiin myös Marian korruptoituneesta hallinnosta. Maria ja hänen poikansa, kuningas, ymmärsivät toisiaan verrattain heikosti. Ludvig XIII koki äitinsä käyttäytymisen itseään nöyryyttävänä, ja vuonna [[1617]] hän järjesti vallankaappauksen ja murhautti Concino Concinin, joka oli ollut äidin tärkein neuvonantaja. Saatuaan vallan itselleen Ludvig XIII ajoi äitinsä sisäiseen maanpakoon [[Blois’n linna]]an.

[[KuvaTiedosto:Peter_Paul_Rubens_095b.jpg|thumb|250px|left|upright|Maria de’ Medici. Maalannut [[Peter Paul Rubens|Rubens]].]]

Vuonna [[1619]] leskikuningatar lähti kultaisesta vankeudestaan ja nostatti kapinan kuningasta, omaa poikaansa, vastaan. Tämä tunnetaan "Äidin ja pojan välisen sodan" nimellä. [[Armand de Richelieu|Kardinaali Richelieu]] tekee [[Angoulême]]ssä ensimmäisen sovintoesityksen, joka johtaakin konfliktin lientymiseen. Mutta leskikuningatar ei ollut tyytyväinen ja elvytti sodan liittoutumalla valtakunnan korkeiden aatelisten kanssa. Se oli ”Toinen äidin ja pojan välinen sota”. Aateliston liittymä koki pian tappion Pont-de-Cén taistelussa. Voitokas kuningas antoi anteeksi äidilleen ja ruhtinaille. Tiedostaen tilanteen kuningas totesi, että hän ei voisi luottaa tapahtumien rauhoittumiseen niin kauan kuin leskikuningatar olisi sisäisessä maanpaossa. Hallitsija salli äitinsä palata hoviin. Leskikuningatar palasi Pariisiin, jossa hän keskittyi Luxemburgin palatsin rakentamiseen. Vuonna [[1622]] tapahtuneen [[Luynes]]in kuoleman jälkeen Maria aloitti paluun poliittiseen elämään. Richelieun rooli oli keskeinen äidin ja pojan suhteiden paranemisessa. Hän jopa sai leskikuningattaren palaamaan kuninkaan neuvoston jäseneksi.

Maria de’ Medici jatkoi kuninkaan neuvoston jäsenenä olemista, ja siten hän seurasi kardinaali Richelieun neuvoja. Hän oli itse esitellyt kardinaalin kuninkaan ministeriksi. Vielä myöhemminkään Maria ei havainnut suojattinsa vallan kasvamista. Kun hän lopulta tajusi sen, hän katkaisi suhteensa kardinaaliin ja koetti kaikin keinoin syrjäyttää tämän. Hän ei vieläkään tuntenut kuningasta henkilönä, koska uskoi voivansa varsin vaivattomasti saattaa kardinaalin kuninkaan epäsuosioon. Kuuluisana Nenästä vedettävien päivänä (Jounée des Dupes) [[12. marraskuuta]] [[1630]] kardinaali jäi paikalleen keskeiseksi ministeriksi, ja Marian oli tehtävä sovinto tämän kanssa.

Leskikuningatar päätti lopulta vetäytyä hovista. Kuningas piti häntä liian juonittelevana ja passitti Gompiégnen palatsiin. Sieltä Maria karkasi [[Bryssel]]iin vuonna [[1631]], jossa hän valitteli kohtaloaan. Leskikuningatar etsi turvapaikkaa Ranskan vihollisten luota. Hän kuitenkin menetti näin tehdessään Ranskan kuningattaren statuksen ja siten myös eläkkeensä.

Maria de’ Medicin loppu on surullinen. Vuosien ajan hän matkusti eurooppalaisesta hovista toiseen, Saksassa ja Englannissa, mutta hän ei voinut koskaan palata Ranskaan. Hän kuoli pakolaisena Rubensin synnyinkodissa vuonna [[1642]] muutama kuukausi ennen Richelieuta.