Ero sivun ”Kipparikvartetti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 34:
Kauko Käyhkö on arvioinut Kipparikvartetin suosiota: ''"Perussyy lienee ollut se, että kvartetti ilmestyi kuvaan psykologisesti oikealla hetkellä. Revyyteatterit olivat painuneet pimentoihin kovan verotuksen uhreina. Suomen kansa suorastaan janosi jotain sellaista repäisevää ja reilua, mille saisi nauraa joko punastumatta tai välittämättä vetikö 'punaisen viivansa' oikealle tai vasemmalle. Niinpä juuri Kipparikvartetti tukevine kavereineen oli eräänlainen purkaantuma tuohon viihdekaipuun sumaan. Sen laulu oli voimalaulua, hempeän puolenkaan silti puuttumatta ohjelmasta. Kuitenkin useimmin tuolle hempeälle naurettiin, mutta ei suinkaan karkeasti pilkaten. Ei, nauru jätettiin kuulijan ratkaistavaksi. Hänen vuoronsa oli joko itkeä tai hymytä esityksen jälkeen."''<ref> Käyhkö 1971, s. 85–86.</ref>
Olavi Virta lähti vuonna [[1953]] riitaannuttuaan rahasotkujen vuoksi muun kolmikon kanssa, jolloin tilalle tuli [[Eero Väre]]. Vuonna [[1955]] Harry Bergström jätti yhtyeen johtotehtävät ja tilalle tuli [[George de Godzinsky]], jonka myötä ohjelmisto laajeni entuudestaan, sisältäen lauluja klassillisesta taidemusiikista, kansanlauluihin, iskelmiin ja lastenlauluihin. Keskeiseen kansainväliseen ohjelmistoon kuului muun muassa "[[Ol’ Man River]]", "Tiritomba", "Sapelitanssi" ja "Die Juliska aus Budapest". Erikoisuuksina mainittakoon de Godzinskyn sovittamana instrumentaaliesityksenä kuultu "Unkarilainen fantasia", jonka kvartetti esitti neljällä viululla. Radion viihdeorkesterin kapellimestarina toimineen de Godzinskyn lisäksi Kipparikvartetille sovittivat ohjelmistoa taidemusiikin alalla [[Einar Englund]] ja kevyempää [[Toivo Kärki]].<ref>Käyhkö 1971, s. 53.</ref>
Bergströmin toimiessa johtajana Kipparikvartetti pysyi tiukasti kotimaassa, mutta de Godzinskyn johdolla kvartetti ryhtyi tekemään esiintymisvierailuja muihin Pohjoismaihin.<ref>Käyhkö 1971, s. 68.</ref> Kipparikvartetin moneen otteeseen suunnittelema Yhdysvaltain-kiertue jäi kuitenkin toteutumatta kvartetista itsestään riippumattomista syistä.<ref>Käyhkö 1971, s. 72.</ref> Ohjelmisto sisälsi kaikkiaan lauluja kahdeksalla eri kielellä. Tunnetuimpia levytyksiä muun muassa "Saimaan valssi", "[[On lautalla pienoinen kahvila]]", "Vanhan merirosvon kapakassa" ja "Pieni ankanpoikanen", joka oli vuoden 1952 myydyin kotimainen levy. Kauko Käyhkön mukaan Kipparikvartettiin tuli de Godzinskyn myötä ''"jotain aatelista"''.<ref> Käyhkö 1971, s. 51–54.</ref>
| |||