Ero sivun ”George Harrison” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
elokuvaurasta oma osio; johdantoa, kh, ym.
kursivoituja kappaleennimiä lainausmerkkien sisään; "Blue Jay Way" ei kerro siitä kadusta; kh
Rivi 28:
 
== The Quarrymen ==
Harrisonin ystävä [[Paul McCartney]] liittyi vuonna 1957 [[John Lennon]]in perustamaan [[The Quarrymen]] -nimiseen skiffle- ja rock and roll -yhtyeeseen. Myöhemmin McCartney ehdotti Lennonille lahjakkaan kitaristin Harrisonin ottamista mukaan yhtyeeseen. Lennon suhtautui Harrisoniin aluksi epäilevästi, sillä tämä oli tuolloin vasta 14-vuotias muiden yhtyeen jäsenten ollessa muutamia vuosia vanhempia. Harrison kuitenkin vakuutti Lennonin taidoillaan viritettyään ensin kitaransa täydellisesti ja soitettuaan sitten instrumentaalin kitarakappaleen ''Guitar”Guitar Boogien''Boogie”. Tämä vakuutti Lennonin, ja George otettiin mukaan bändiin alkuvuodesta 1958. Hän kuitenkin joutui olemaan esimerkiksi yhtyeen baari- ja ravintolakeikoilla lavan sivussa soittamassa, Lennonin ja McCartneyn ollessa keskipisteenä. Pian Harrison kuitenkin ystävystyi Lennonin kanssa ja hänestä tuli Quarrymenin täyspainoinen jäsen, ja myöhemmin George sai myös yhtyeen konserteissa laulettavakseen muutamia kappaleita.
 
The Quarrymen levytti vuonna 1958, omakustannelevytyksinä kaksi kappaletta; cover-version [[Buddy Holly]]n kappaleesta ''That”That'll Be the Day''Day” ja Harrisonin yhdessä McCartneyn kanssa tehdyntekemän kappaleen ''In”In Spite of All the Danger''Danger”. Tämä oli The Quarrymenin (ja samalla The Beatlesin) ensimmäinen itse tehty levytetty kappale. Paul McCartney kuitenkin kyseenalaisti Harrisonin panoksen kappaleen sävellystyössä sanoen: {{sitaatti|Levytiedoissa lukee että tekijöinä olimme minä ja George, mutta minä sen taisin säveltää ja George hoiti kitarasoolon. Minun kappale se oli. Se muistutti paljon joitain Elvis-kappaleita.}}
 
== The Beatles ==
Vuonna 1960 The Quarrymen vaihtoi nimekseen [[The Beatles]]. [[Hampuri]]n kiertueella-kiertueellaan Beatles loi itselleen mainetta, sai suosiota ja esiintymiskokemusta. Ensimmäinen Hampurin-visiitti päättyi kuitenkin siihen, kun 17-vuotias, alaikäinen Harrison pidätettiin ja lähetettiin kotiin [[Liverpool]]iin. Pidätys johtui siitä, että Harrison oli alaikäinen. Ensimmäistä Hampurin-kiertuetta Harrison kuvasi sanoin: ''Se paikka oli täynnä prostituoituja ja transvestiittejä, ja kaiken keskellä olin minä, 17-vuotiaana.
 
The Beatles nousi Britanniassa suursuosioon heti ensimmäisellä albumillaan ''[[Please Please Me]]'' (1963), joka nousi Britannian albumilistan ykköseksi nopeasti ja pysyi kärkipaikalla 30 viikkoa. Albumilla oli coverkappaleita sekä McCartneyn ja Lennonin sävellyksiä. Harrison soitti soolokitaraa ja lauloi taustat useimpiin kappaleisiin. Hän soitti myös kappaleiden soolo-osuudet. Lisäksi Harrison lauloi levylle kappaleet ''Chains''”Chains” ja ''Do”Do You Want to Know a Secret''Secret”, joista kumpikaan ei kuitenkaan ollut hänen sävellyksensä.
 
Harrison alkoi pian Beatlesin menestyksen alettua kirjoittaa lauluja, ja hänen ensimmäinen laulunsa "Don”Don't Bother Me"Me” päätyi yhtyeen toiselle albumille ''[[With The Beatles]]'' (1963). Harrison jäi kuitenkin lauluntekijäkaksikkolauluntekijäkaksikon [[John Lennon|Lennon]]-[[Paul McCartney|McCartneyn]]Lennon–McCartney varjoon.
 
Beatlesin kolmannella albumilla ''[[A Hard Day's Night]]'' (1964) ei ollut yhtään Harrisonin kappaletta, mutta hän kuitenkin lauloi päävokaalit Lennonin tekemään kappaleeseen ''I”I'm Happy Just to Dance With You''You”. Albumi oli hyvin merkittävä, sillä albumin sekä singlehittien ''[[She Loves You]]'' ja ''[[I Want to Hold Your Hand]]'' voimasta The Beatles löi läpi myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja siitä tuli maailman suosituin yhtye. Tämän jälkeen fanihysteria Beatlesin ympärillä kasvoi Amerikassa suuriin mittoihin ja alettiin puhua jo "[[Beatlemaniabeatlemania]]sta"sta”.
 
Fanit ja media alkoivat tuolloin keksiä Beatlesin jäsenille lempinimiä, ja Harrison tuli tunnetuksi "hiljaisena”hiljaisena Beatlena"Beatlena”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/1/hi/entertainment/music/1432634.stm | Nimeke = George Harrison: The quiet Beatle | Julkaisija = BBC | Ajankohta = 2001}}</ref>
 
[[1960-luku|1960-luvun]] puolessa välissä Harrison tutustutti yhtyetoverinsa [[intialainen musiikki|intialaiseen musiikkiin]]. Harrison soitti "Norwegian”Norwegian Wood"Wood” -singlellä (1965) ensimmäisenä länsimaisena popmuusikkona intialaista [[sitar]]ia, jota hän oli opetellut soittamaan [[Ravi Shankar]]in musiikin innoittamana. [[Intia]]lainen kulttuuri teki pysyvän vaikutuksen Harrisoniin, joka omaksui [[meditaatio]]n ja [[vegetarismi]]n. Hän oli beatleista ainoa, joka säilytti syvän kiinnostuksen paikallisiin uskontoihin Intian -matkojen jälkeenkin.
 
Beatlesin loppua kohden Harrison nosti profiiliaan lauluntekijänä. ''[[Revolver (The Beatlesin albumi)|Revolverille]]'' hän kirjoitti kolme laulua, joista "Love”Love You To"To” on merkittävä Beatlesin musiikillisen kehityksen kannalta. Beatlesin menestyksekkäällä ja erittäin arvostetulla ''[[Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band]]'' -albumilla vuodelta (1967), joka sisältää paljon [[psykedeelinen rock|psykedeelistä rockia]] ja kokeellista musiikkia, Harrisonin säveltämistä kappaleista on mukana intialaistyylinen, pohdiskeleva ''[[Within You Without You]]'' ja”. samanSaman vuoden albumilla ''[[Magical Mystery Tour]]'' on Harrisonin sävellys ''Blue”Blue Jay Way'', joka kertoo Blue Jay Way nimisestä kadusta, jolla Harrison joskus asuiWay”. ''[[The Beatles (albumi)|The Beatles]]'' -albumin yksi tunnetuimmista kappaleista on Harrisonin säveltämä "[[While My Guitar Gently Weeps]]", jossa kitaraa soittaa [[Eric Clapton]]. Kenties tunnetuin Harrisonin säveltämistä kappaleista on kuitenkin "[[Something]]" (1969), joka on hänen säveltämistään Beatles-kappaleista ainoa, joka nostettiin singlen A-puoleksi. Monet laskevat sen ja Harrisonin toisen levylle säveltämän kappaleen "Here”Here Comes the Sun"inSunin” The Beatlesin viimeisen yhdessä tekemän albumin ''[[Abbey Road (albumi)|Abbey Road]]'' kohokohtiin. "Something"”Something” on [[Paul McCartney]]n säveltämän "[[Yesterday]]n"n” jälkeen eniten [[cover]]-versioita poikinut Beatles-kappale.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,1001409-4,00.html | Nimeke =His Magical, Mystical Tour | Tekijä = Michael Sullivan| Julkaisu = Time | Ajankohta = 10.12.2001 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.4.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Harrisonin viimeiset äänityssessiot The Beatlesin kanssa olivat alkuvuodesta 1970, jolloin yhtye viimeisteli vanhoja kappaleitaan albumi-kelpoisiksi ja äänitti viimeisen kokonaan uuden kappaleensa, Harrisonin tekemän kappaleen ''I”I Me Mine''Mine”. Yhtye hajosi pitkään jatkuneiden riitojen ja monien keskinäisten kiistojen jälkeen lopullisesti vuonna 1970. Tätä ennen Harrison oli jo ehtinyt erota Beatlesista vuonna 1969, mutta hän kuitenkin palasi takaisin. Harrison halusi sävellyksiään julkaistavan enemmän Beatles-levyillä ja häntä tuskastutti asemansa Beatlesissa, mutta hän oli silti hyvin pettynyt yhtyeen lopulta hajottua. Viimeisen albumin tuottanut [[Phil Spector]] sanoi myöhemmin, että Beatlesin hajottua Harrisonilla oli tehtynä satoja julkaisemattomia sävellyksiä. Osa niistä oli täysin valmiina, osa keskeneräisiä.
 
=== Harrisonin Beatles-sävellykset ===
Rivi 81:
The Beatlesin hajottua Harrison kokosi vuosien varrella The Beatles -albumien ulkopuolelle jääneistä lauluistaan tripla-albumin ''[[All Things Must Pass]]'' (1970). Sitä pidetään [[Vinyylilevy|LP]]-aikakauden ensimmäisenä merkittävänä tripla-albumina. Harrisonin ja [[Phil Spector]]in tuottamalla albumilla soitti monia tunnettuja muusikoita, mm. entinen Beatles-yhtyetoveri [[Ringo Starr]], sekä [[Peter Frampton]], [[Billy Preston]] sekä [[Eric Clapton]]. Claptonin [[Derek and the Dominos]] -yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa levyllä Harrisonin taustalla. ''All Things Must Pass'' -albumin "My Sweet Lord" -hittiä seurasi yksi pophistorian tunnetuimmista [[plagiointi]]oikeudenkäynneistä, jossa Harrisonin todettiin kopioineen laulun melodian [[The Chiffons]] -lauluyhtyeen hitistä "He's So Fine" (1963). Hän joutui maksamaan "lainauksestaan" korvaukset laulun tekijöille. Julkaistessaan ''All Things Must Pass-albumia'' Harrison ei vielä ollut varma, olisiko Beatlesin ero lopullinen ja elätteli toiveita yhtyeen jatkosta. Kun hajoamisen lopullisuus selvisi Harrisonille, hän oli pettynyt.
 
Vuonna 1971 Harrison kokosi muusikkoystävänsä koolle ''[[Concert for Bangladesh]]'' -hyväntekeväisyyskonserttiin, jonka tuotto lahjoitettiin [[Unicef]]ille. Harrison yritti koota myös The Beatlesiä yhteen lavalle, mutta joutui tyytymään muun muassa [[Bob Dylan]]in, [[Ringo Starr]]in, [[Eric Clapton]]in ja [[Ravi Shankar]]in seuraan.<ref>[http://www.theconcertforbangladesh.com/theartists.html The Concert for Bangladesh]</ref> Konsertista julkaistiin myös live-albumi vuonna 1971 ja konserttitallenne vuonna 1972.
 
Vuonna 1973 Harrison julkaisi toisen soolo-studioalbuminsa, ''[[Living in the Material World]]'', mikä oli suuri menestys ja sitä pidetäänkin usein Harrisonin uran parhaana tuotoksena. Albumi sisälsi perinteistä [[rock]]-musiikkia, [[folk rock]]ia ja myös hengellistä [[gospel]]-musiikkia. Albumin suurimmaksi hitiksi ja tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi ''Give”Give Me Love (Give Me Peace on Earth)'', joka oli listaykkönen Yhdysvalloissa. ''Living in the Material Worldiä'' seurasi vuonna 1974 julkaistu ''[[Dark Horse (George Harrisonin albumi)|Dark Horse]]'', jolle Harrison sisällytti myös [[funk]]-tyylisiä kappaleita. Harrison oli 1970-luvulla erittäin tuottelias ja jatkoi kiivasta albumitahtiaan julkaisemalla seuraavan albuminsa ''Extra Texture (Read All About It)'' taas seuraavana vuonna. Tämäkin albumi menestyi hyvin, joskaan ei niin hyvin kuin Harrisonin edelliset julkaisut. Albumi oli Yhdysvalloissa listakahdeksikko ja Britanniassa sijalla 16.
 
Harrison perusti 1970-luvulla oman levymerkin [[Dark Horse Records]]. Dark Horse Recordsin artisteihin kuului Harrisonin ohella muun muassa [[Ravi Shankar]]. Harrisonin ensimmäinen albumi oman levy-yhtiönsä suojissa oli ''[[Thirty Three & 1/3]]''. Albumi menestyi jälleen hyvin Yhdysvalloissa, jossa se myi kultaa. Britanniassa menestys jäi heikommaksi. Vuonna 1979 Harrison julkaisi omaa nimeään kantavan albumin ''[[George Harrison (albumi)|George Harrison]]''. Myös se onnistui myymään Yhdysvalloissa kultaa.