Ero sivun ”Orionin sumu” versioiden välillä

'''Orionin (suuri) sumu''' eli '''Messier 42''' on tähtitaivaan kirkkain [[kaasusumu]], ja helposti havaittavissa myös paljain silmin pimeällä taivaalla. Tosin se näyttää paljain silmin tähtimäiseltä. Sen löysi [[Nicolas-Claude Fabri de Peiresc]] [[kaukoputki|kaukoputkella]] vasta vuonna [[1610]]<ref name="messier">http://messier.seds.org/m/m042.html</ref> &ndash; tosin jo [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaios]] merkitsi sumun sisällä olevat kirkkaimmat tähdet yhtenä tähtenä luetteloonsa. Johann Cysatus löysi kohteen itsenäisesti vuonna [[1611]], mutta tämän jälkeen löydöt unohdettiin aina vuoteen [[1656]] saakka, jolloin [[Christiaan Huygens]] löysi sen jälleen. Huygensiä pidettiin pitkään kohteen alkuperäisenä löytäjänä, kuten teki myös [[Charles Messier]], joka lisäsi kohteen [[Messierin luettelo|luetteloonsa]] [[4. maaliskuuta]] [[1769]]. [[Henry Draper]] valokuvasi sumun ensimmäisenä [[syvä taivas|syvän taivaan]] kohteena vuonna [[1880]]. Sumu sijaitsee keskellä [[Orion (tähdistö)|Orion]]in "miekkaa" ''&theta; Orioniksen'' kohdalla.

Kaasusumu on merkittävin osa paljon suurempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat lisäksi muun muassa ''Barnardin kaari'', ''[[Hevosenpääsumu]]n'' alue, [[heijastussumu]] [[Messier 78|M78]] sekä [[Messier 43|M43]], joka on suuren kaasusumun koillisosassa. Yhdessä ne ovat taivaalla yli kymmenen asteen ja todellisuudessa satojen valovuosien laajuisia. Lisäksi 1970-luvulla havaittiin, että näkyvä osa M42:sta on vain paljon suuremman ja tiheämmän ainekasautuman, ''Orionin molekyylipilven'' (OMC 1), kirkas pinta, joka näkyy kohtisuoraan [[Maa]]han. Orionin suuri kaasusumu on suurimmaksi osaksi itsevalaiseva [[emissiosumu]], ja se saa [[energia]]nsa sen keskellä olevasta tähtirykelmästä, jota kutsutaan ''Trapetsiksi''. Trapetsista on pienellä kaukoputkella havaittavissa neljä lähekkäistä tähteä, jota usein kutsutaan kirjaimilla A, B, C ja D. Vuosina [[1826]]&ndash;[[1888]] löydettiin vielä tähdet E, F, G ja H, joista viimeksi mainittu on kaksoistähti. A ja B ovat Algol-tyyppisiä pimennysmuuttujia. Sumussa on kaikkiaan noin 700 nuorta tähteä.