Ero sivun ”Maatalouden kollektivisointi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus:  seulottavat 
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
lähdepyyntöjä
Rivi 4:
[[Lenin]]in kuoltua tammikuussa 1924 valtaan nousi [[troikka]]: [[Josif Stalin]], Kamenev ja [[Grigori Zinovjev]]. Puolueessa käytiin valtataistelu vasemmiston [[Lev Trotski]]n, oikeiston [[Nikolai Buharin]]in ja keskustan Josif Stalinin välillä. Trotskin [[Vasemmisto-oppositio (Neuvostoliitto)|vasemmisto-opposition]] kanta tähtäsi [[Jatkuva vallankumous|jatkuvan vallankumouksen]] periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa. Stalin oli valmiimpi etenemään "[[sosialismi yhdessä maassa]]" -periaatteen mukaan.
 
Stalin aloitti 1928 radikaalit toimet Neuvostoliiton teollistamiseksi. Valtakunta alistettiin entistä tiukempaan keskusjohtoiseen hallintoon. Nopeat toimet aiheuttivat kuitenkin sekaannuksia ja suoranaista tuhlausta. Maalaisväestö vastusti kollektivisointitoimiq raivokkaastikollektivisointitoimia, sillä he kokivat keskusjohtoisen kollektivisoinnin [[maaorjuus|maaorjuuden]] paluuksi. Kulutustavaroista tuli puutetta. Maanviljelijät eivät olleet kovin innokkaita myymään viljaa kaupunkeihin, koska siitä saadulla rahalla ei ollut mitään käyttöä. Viljaa käytettiin entistä enemmän karjanrehuna. Hallitus vastasi tähän luovutuskiintiöillä ja [[Takavarikko|takavarikoinneilla]] ja syytti vaurasta talonpoikaisluokkaa eli [[Kulakki|kulakkeja]] tahallisesta pulan aiheuttamisesta. Kulakkeja oli paljon vähemmän kuin hallitus antoi ymmärtää, joten ongelmat eivät johtuneet heistä.<ref name=mv>{{Kirjaviite | Nimeke = Muutosten vuosisata 4| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1994| Tekijä = Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos)| Sivu = 28, 29, 112, 113|Selite= Alkuteos: Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade| Isbn = 951-0-18421-7 }}</ref> Suurin osa yksityistiloista oli yhden perheen pienviljelmiä{{Lähde|5.7.2017}}.
 
==Tavoitteet==
Rivi 15:
 
==Toteutus ja seuraukset==
Kolhoosiin liittyminen tuli olla vapaaehtoista. Virallisen selityksen mukaan laaja kollektivisointi alkoi, kun talonpojat alkoivat joukkomittaisesti liittyä kolhooseihin vuonna 1929. Todellisuudessa yksityistilalliset (haukkumanimeltään kulakit), jotka olivat vaurastuneet Leninin [[NEP-ohjelma]]n aikana, vastustivat kollektivisointia ja saivat kokea valtion vastatoimet: pakkosiirrot Aasiaan, pakkolunastukset ja teloitukset. Kulakkien likvidointi on saattanut olla tarkoituksena alusta alkaen<ref name=mv />, sillä Marxin mukaan talonpojat ovat "taantumuksellinen luokka". Kulakkiperheet pakkosiirrettiin usein kauaksi kotiseudultaan kaivos- ja metsätöihin. Kollektivisointi toteutettiin tavattoman nopeasti. Kesäkuussa 1929 oli kolhoosien jäseninä noin miljoona maatyöläistä, lokakuussa 1,9 miljoonaa ja maaliskuussa 1930 jo 14,2 miljoonaa eli 55&nbsp;% maaseutujen asukkaista.<ref name=ki />
 
Käytännössä kollektivoinnin suorittivat sadattuhannet kaupunkilaistyöläiset, puoluevirkailijat ja puna-armeijan sotilaat, joilla ei ollut kokemusta maataloudesta. Asiantuntemus väheni myös kulakkien likvidoinnin takia. Lopputuloksena oli maatalouden tuottavuuden aleneminen.<ref name=mv />
Rivi 23:
Kollektivisoinnilla ei saavutettu tuotannon tehostumista. Erityisesti vuosi 1933 oli vaikea, ja nälänhätä raivosi monin paikoin. Erityinen pullonkaula oli vähentynyt hevosten määrä (noin puolet hevosista jäljellä), mitä ei pystytty korvaamaan traktoreillakaan. Valtion viljanhankinnan kannalta kollektivisointi oli kuitenkin menestys, sillä valtio sai vuonna 1928 viljaa 10 miljoonaa tonnia ja vuonna 1930 se sai 22 miljoonaa tonnia. Toisaalta valtion oli nyt entistä enemmän huolehdittava väestön ruokinnasta, kun yksityiskauppaa ei ollut.<ref name=ki />
 
Viljelijöiden itsensä kannalta kollektivisointi oli askel huonompaan. Ennen kollektivisointia suuri osa viljelijöistä oli ollut yksityisyrittäjiä ja he olivat omistaneet oman maansa ja tiluksensa: nyt heistä tuli kollektiivin työntekijöitä. Kolhoosilaiset eivät saaneet jättää tilaansa ja muuttaa kaupunkiin ilman lupaa. Käytännössä maanviljelijöiden pelot maaorjuuden paluusta toteutuivat osittain. Toisaalta tilattoman väestön elintaso parani.{{Lähde|5.7.2017}}
 
Työn tuottavuus oli [[suuruuden ekonomia]]sta huolimatta kollektiivitiloilla heikompaa kuin yksityistiloilla kollektiivitilojen luonteen vuoksi. Jokaisella viljelijällä oli myös yksityispalsta, jolla he saivat viljellä maataloustuotteita omiin tarpeisiinsa sekä myyntiin.{{Lähde|5.7.2017}}
 
==Muut maat==