Ero sivun ”Kemiallinen sidos” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
{{lähteetön}}
'''Kemiallinen sidos''' on [[elektroni]]en muodostama, [[kemiallinen yhdiste|kemiallista yhdistettä]] koossa pitävä voima. Sidoksia on useita eri tyyppejä, mutta ne kaikki perustuvat atomiydinten ja elektronien välisiin voimiin. Vahvoja kemiallisia sidoksia ovat [[ionisidos]], [[kovalenttinen sidos]] ja [[metallisidos]]. Kovalenttisia sidoksia esiintyy epämetalliatomien välillä ja ionisidoksia epämetalli- ja metalliatomien välillä. Lisäksi on olemassa heikkoja sidoksia, kuten [[van der Waalsin voima]], [[dipoli-dipolisidos]] ja [[vetysidos]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Linda Gustafsson | Nimeke = Kemialliset sidokset lukion kemian opetuksessa | Vuosi = 2007 | Luku = | Sivu = 2 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www = http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/ont/gustafsson-l-2007.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.7.2017 | Kieli = }}</ref>
Sidos syntyy spontaanisti, mikäli atomit voivat vapauttaa energiaa sitoutumalla.
== Kovalenttinen sidos ==
{{Pääartikkeli|[[Kovalenttinen sidos]]}}
Kovalenttinen sidos voi muodostua kahden epämetalliatomin välille. Tyypillisessä tapauksessa kovalenttiset sidokset pitävät koossa kahden tai useamman atomin muodostamia [[molekyyli|molekyylejä]], kun taas molekyylien välillä vaikuttavat paljon heikommat sidokset ([[dipoli-dipolisidos]] tai [[van der Waalsin voima]]). Tällaisia yhdisteitä kutsutaan [[molekyyliyhdiste|molekyyliyhdisteiksi]]. Kuitenkin on myös aineita, esimerkiksi [[timantti]], joissa pelkästään kovalenttiset sidokset pitävät kokonaista [[kide]]ttäkin koossa.
Rivi 32:
== Ionisidos ==
{{Pääartikkeli|[[Ionisidos]]}}
Ionisidos voi muodostua elektropositiivisen metallin ja elektronegatiivisen epämetallin tai moniatomisen ionin välille. Moniatominen ioni on muodostunut kovalenttisin sidoksin toisiinsa liittyneistä atomeista. Elektronegatiivisempi osapuoli vetää sidoselektroneja niin voimakkaasti puoleensa, että ne käytännössä siirtyvät sille kokonaan. Tällöin elektropositiivinen ioni (kationi) saa positiivisen varauksen ja elektronegatiivinen ioni (anioni) puolestaan negatiivisen varauksen. Toisin kuin kovalenttinen sidos, jossa elektronit ovat yhteisiä, ionisidos perustuu elektronien siirtämiseen atomilta toiselle. Tosin kuitenkaan täysin ionista sidosta ei ole olemassa, vaan ionisidoksissa on aina hieman kovalenttista luonnetta (kuten kovalenttisissa sidoksissa voi olla ioniluonnetta). Kuitenkin ioniluonteeltaan yli 50 % olevia sidoksia pidetään ionisidoksina. Metalliatomit luovuttavat elektroneja ja epämetalliatomit tai -molekyylit ottavat niitä vastaan. Tällöin varautuneiden atomien tai atomiryhmien välinen sähköinen vetovoima sitoo ne yhteen. Varautuneita atomeja tai atomiryhmiä kutsutaan [[ioni|ioneiksi]]. Ionisidos on siten [[kationi]]n ja [[anioni]]n välinen sähkömagneettinen vuorovaikutus.
Rivi 57 ⟶ 58:
Ioniluonteen kasvu ilmenee kovalenttisen yhdisteen [[poolisuus|poolisuutena]]. Tällöin sidoksen atomeista elektronegatiivisempi vetää elektroneita puoleensa enemmän. Osittaisvaraus merkitään yleisesti atomin kohdalle pienellä [[delta]]kirjaimella ja sen yläindeksiin varauksen mukaan liitettävällä plus- tai miinussymbolilla. Mikäli epämetalliatomien välinen elektronegatiivisuusero on suurempi kuin 0,4 Paulingin asteikon mukaan, voidaan yhdistettä pitää yleisesti poolisena kovalenttisena sidoksena. Metalli- ja epämetalliatomien välisille ionisidoksille erot ovat yli 1,7 – kuitenkin näilläkin sidoksilla esiintyy hieman elektronien jakamista ja siten niillä on hieman kovalenttista luonnetta. Ei ole olemassa sidosta, jolla olisi pelkkää ioniluonnetta.
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Chemical bond|Kemiallinen sidos}}
[[Luokka:Kemiallinen sitoutuminen| ]]
| |||