Ero sivun ”Kimalaisorho” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 23:
| commons = Ophrys insectifera
}}
'''Kimalaisorho''' (''Ophrys insectifera'') on Euroopassa tavattava [[kämmekkäkasvit|kämmekkälaji]], joka tunnetaan parhaiten erikoisesta [[Pölytys|pölytystavastaan]]. Kimalaisorho on [[Rauhoitettu laji|rauhoitettu]] Suomessa,<ref>[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1728&lan=fi#a1 Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit] Viitattu 13.1.2010.</ref> mutta maailmanlaajuisesti se on elinvoimainen.<ref name="IUCN" /> Se on suuren [[Orhot|orhojen]]-suvun (''Ophrys'') suvun ainoa laji Suomessa.
 
== Ulkonäkö ja koko ==
[[Kuva:Ophrys insectifera 210407.jpg|thumb|left|Kukkivia kimalaisorhoja.]]
Kimalaisorhon [[Lehti (kasvitiede)|lehdet]] ovat sen tyvellä tai [[Varsi|varren]] alaosassa. Maan alla kasvilla on kaksi pyöreää [[Versojuurimukula|versojuurimukulaa]]. Varsi on 15–30 cm korkea. Kimalaisorhon varressa on 3–14 pientä, kukalle laskeutunutta [[pistiäiset|pistiäistä]] muistuttavaa [[Kukka|kukkaa]]. Yksittäisen kukan [[labellum|huuli]] on tummanruskea, neliliuskainen, hieman hyönteisen ruumista ja siipiä muistuttava. Siinä on myös sinistä "peilimäistä" kuviointia. Huulen yläpuolella olevat lankamaiset kehälehdet ovat kapeat ja tumman ruskeat, kuin tuntosarvet. Muut kehälehdet ovat kokonaan vihreitä. Kukinta-aika on kesä-heinäkuussa.<ref>Retkeilykasvio 1998, s. 504.</ref>
 
Kimalaisorhon kukat houkuttelevat ulkomuodollaan ja [[feromoni]]maisella tuoksullaan [[velhopistiäiset|velhopistiäisten]] (''[[Argogorytes mystaceus]]'' ja ''[[Argogorytes fargei'|A. fargei]]'') mustakeltaisia koiraita parittelemaan kukan kanssa. Kimalaisorhon kukinta alkaa pistiäiskoiraiden kuoriuduttua ja ennen pistiäisnaaraiden kuoriutumista. Tämä "valeparittelu" voi sitten seuraavassa kukassa tapahtuessaan johtaa kukan pölytykseen.<ref name="RANTA">Ranta 1997, s. 201.</ref><ref>Teräs 2008, s. 195.</ref>
 
== Levinneisyys ==
[[Orhot]] (''Ophrys'') ovat levinneet laajalti [[Eurooppa|Euroopassa]] ja [[Välimeri|Välimeren]] ympäristössä. Monista muista lajeista poiketen kimalaisorho karttaa kuumimpia Välimeren alueita, ja se on myös pohjoisimpana kasvava orholaji.
 
Kimalaisorhon päälevinneisyysalue on Keski- ja Länsi-Euroopassa [[Britteinsaaret|Britteinsaarilta]] ja [[Ranska|Ranskasta]] [[Saksa|Saksaan]] ja [[Kroatia|Kroatiaan]] ulottuvalla alueella. Tämän alueen ulkopuolella kimalaisorhoa tavataan mm.muun muassa [[Espanja|Espanjassa]], Romaniassa, Baltiassa, Venäjällä ja [[Fennoskandia|Fennoskandiassa]]. Norjan rannikolla lajia tavataan peräti napapiirin pohjoispuolella. Itämerellä laji kasvaa etenkin suurilla saarilla, kuten [[Gotlanti|Gotlannissa]], [[Öölanti|Öölannissa]] ja [[Hiidenmaa]]lla.<ref>[http://linnaeus.nrm.se/flora/mono/orchida/ophry/ophrins.html Den virtuella floran: Flugblomster (ruots.)] Viitattu 13.1.2010.</ref> Suomessa kimalaisorhoa tavataan alkuperäisenä tai muinaistulokkaana pariltakymmeneltä paikalta [[Ahvenanmaa]]lta. Varsinais-Suomessa [[Parainen|Paraisten]] kalkkialueelta tunnetaan yksi elinvoimainen tulokasesiintymä.<ref name="RANTA"/>
 
== Elinympäristö ==
Kimalaisorho on [[Kalkki|kalkinvaatija]]. Lajille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kosteat niityt ja metsät, [[Lettosuo|lettosuot]] ja joskus kuivemmat, runsaskalkkiset paikat. Tällaisesta esiintymispaikasta esimerkki on Parainen, jossa laji kasvaa tuoreella mäntykankaalla. Kimalaisorhon esiintyminen on oikullista ja kasvi saattaa piileskellä [[Sienijuuri|sienijuurensa]] turvin maan alla vuosikausia. Lajia uhkaavat elinympäristöjen umpeenkasvu ja tuhoutuminen sekä keräily.<ref name="RANTA"/>
 
== Lähteet ==